maanantai 24. lokakuuta 2011

Postia, keskeneräisiä töitä ja lisää siivekkäitä

Juju-kirjakerhosta tuli odotettu paketti!


Äiti aikoo lähestyä uutta haastetta ja perehtyä käpypitsin saloihin (niinkuin ei tässä elämässä olisi muutenkin keskeneräisiä asioita hoidettavana...). Ensi selailun pohjalta sanoisin, että vaikuttaa kyllä perusteelliselta oppaalta tuo vasemmanpuoleinen teos. Käpypitsisukkulankin tilasin saman tien, jotta pääsen uuden tekniikan pariin heti kun aikaa liikenee.

Ensin pitäisi kuitenkin jaksaa tehdä pari tälle poloiselle (toivottavasti säärikarvat eivät näy kuvassa)...


En jaksaisi millään aloittaa taas alusta 35 cm pitkän varren neulomista. Kaunis neulemalli, mutta edelliset sukat olivat jotenkin kivemmat ja yksinkertaisemmat neuloa (ynnä kaupan päälle niistä tuli kai persoonallisemmatkin). Minulle varmaankin sopisi kahden sukan rinnakkain neulominen pyöröpuikolla – tulisi kerralla valmista, ja molemmat sukat olisivat taatusti samalla käsialalla neulotut.

Tällainenkin on odotellut jo pari viikkoa keittiön nurkassa (kunhan tuo valmistuu, paljastan mikä siitä tuli...).


Aivan oikein, ompelukoneeni tosiaan kököttää keittiön pöydällä tilaa viemässä, kunnes saan oman ompelunurkkauksen perustettua makuuhuoneeseen. Ehkä ensi vuonna. Loppuvuosi kun on jo täynnä kaikkea muuta kuin kodin raivausta. (Muistuipa muuten juuri mieleeni, että pikkuveljeni ja vaimonsa toinen häälahja on edelleen kesken. Naimisiin menivät jo toukokuussa. Että näin pitkäjänteisesti jaksan saattaa keskeneräisiä töitä loppuun...)

Niin, vielä tuosta toisesta opuksesta, jonka varmasti olettekin jo jossain nähneet: Kajsa Wikmanin Kajsan iloiset tilkut. 21 ompelutyötä. En ole eläessäni tehnyt tilkkutöitä (muistaakseni), enkä ole myöskään applikoinut minkäänlaisia kuvioita mihinkään (muistaakseni). Näinollen – kuten Käpypitsikin – myös Kajsan opus on minulle loistava opaskirja uusiin tekniikoihin. Jo kirjan värikkäät kuvat saavat hypistelemään omia kankaita "sillä silmällä".

Varsinaisiin töihin en ole vielä ehtinyt, mutta johdanto aiheeseen herätti heti inspiraation. Kajsa kirjoittaa saavansa ideoita lastensa piirustuksista. Oma tyttäreni toi muutama päivä sitten kotiin eskarissa tekemänsä pastellityön. Aika hieno varis, vai mitä?


Voitte uskoa, että tämä päätyy vielä ompelukseen tahi useampaan!

lauantai 22. lokakuuta 2011

Minuuttimekko, vol. 2

Pussilakanasta ommeltu minuuttimekko sai kaverin! Tämä tosin syntyi jo syyskuun puolella, mutten ole ehtinyt räpsiä kuvia todisteeksi.


Lokakuun alussa Äidille suotiin mahdollisuus iltarientoon, jonne ei kuitenkaan löytynyt vaateröykkiöden seasta mitään päällepantavaa. On kummaa, että ihminen voi omistaa järjettömiä kasoja pukineita ja kuitenkin käyttää niistä vain pientä murto-osaa. No mitään ei tietenkään voi heittää pois, koska jokainen vaatekappale on potentiaalinen uuden ompeluksen alku...

No niin. Tällä mekolla oli siis tarve tulla ommelluksi.


Ihastuin jo aiemmin Surrur-kirjan Minuuttimekon malliin. Ensimmäinen versioni (jonka ompelin S-kokoisen kaavan mukaan lisäten saumanvarat sivuille ja olkasaumoihin) tuntui löysältä etenkin kainaloista. Tummanruskean topin kanssa väljyys ei onneksi ole haitannut. Eurokankaan palalaarista löytämääni ihanaan joulukankaaseen sovelsin XS-kokoa ja jätin saumanvarat lisäämättä. Istuu kuin unelma!

On aina yhtä jännää, miten erityylinen kokonaisuus voi muodostua erilaisia kankaita käyttämällä.


Tämä uusi on varsin salonkikelpoinen mekkonen. Eikä varmasti ole viimeinen Minuuttimekko, jonka teen. Loistava malli meikäläiselle – ja blogistien upeiden kuvien perusteella monelle muullekin.

Edelleenkin Minuuttimekon herkullisin ja hurmaavin yksityiskohta on niskapuolella sijaitseva pisaranmuotoinen halkio. Oooooh!


Sovituskuvia saatte odotella. Ensin täytyy värvätä joku kameran taakse.


sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Siivekkäitä ja muutama muu löytö


Äiti teki kuluneella viikolla muutaman löydön.
Korjaamon markkinoilta mukaan tarttui seuraavaa:

Beloved:in avaimenperää entisistä lusikoista
(uniikkeja, tekstein "ÄITI" ja "KOTI")

kuvalähde: www.beloved.fi

Tuuni Design:in origamirintakoru kierrätyskankaista
(kuvasta poiketen mustavalkoisena)

kuvalähde: www.tuuni.fi

TanYaSum:in korvakorut
(oikeasti hopeansävyiset...)

kuvalähde: www.tanyasum.com

Korjaamon eteisaulassa oli myös Rosebud-kirjakauppa, josta löytyi edullisesti tällainen aarre:


Perjantaina löysin kirjastosta, omien kirjojen kierrätyshyllystä, ruotsinkielisen nuortenkirjan vuodelta 1958.


Ajattelin käyttää Biggles i strid:in sivuja materiaalina korttiaskartelussa, mutta enpä tiedä hennonko silputa siistissä kunnossa olevaa teosta, vaikken ruotsia kummoisesti osaakaan. Ainakin kannet säästän silmänruoaksi!

Vasta tänään hoksasin, että molempien kirjalöytöjeni kansissa on siivekkäitä.


perjantai 14. lokakuuta 2011

KÄSITYÖTARVIKEKIRPPIS Ågelissa 30.10.!

Oi! Äiti huomasi Suuri Käsityö -lehden nettisivulla mainoksen: käsityötarvikekirppis Oulunkylän seurahuoneella sunnuntaina 30.10. klo 11–14. Sehän on ihan tässä Äidin hoodeilla!

Tapahtuman Facebook-sivu löytyy täältä, ja tiedoissa lukee seuraavaa:

"Pursuavatko kaapit ylijääneitä kankaita, lankoja, puikkoja,
koukkuja, helmiä, nappeja, nauhoja, tilkkuja...?
Vai kaipaavatko varastosi täydennystä?

- käsityö- ja askartelutarvikkeiden kirppismyyntiä
- kierrätyspöytä - tuo ja vie ilmaiseksi
- työpajoja - kokeile huovutusta ja hae vinkkejä villasukan kantapäähän
- kahvila

Varaa ilmainen myyntipöytä:
hannele.kirjavainen@hel.fi tai 040-168 6060

Kirppiksen järjestävät Oulunkylän seurahuoneen vapaaehtoiset ja Stadin aikapankki"


Seurahuoneen osoite on Larin Kyöstin tie 7, Stadi. Kivenheitto Oulunkylän asemalta, marjapuuronpunainen puuhuvila Veräjämäen puolella rataa.

kuvalähde: http://www.my-life-in-helsinki.com/oulunkyl.htm

Mikäli ostoskassit huutavat vielä kirppisvisiitin jälkeen täydennystä, tuossa Ågelin seurahuoneen naapurissa ostarilla sijaitsee ihana Lankamaailma, joka on auki sunnuntaisin klo 12–16...

lauantai 8. lokakuuta 2011

Syyssukat

Äidin eteen osui "vapaapäivä" pikkupotilaiden kanssa, joten neuloin vihdoin pari viikkoa sitten aloittamani villasukat valmiiksi.


Aino-tädin ihanista (mutta auttamattoman reikiintyneistä ja sittemmin kadonneista) villasukista inspiroituneena ja ihanan värisen langan löytäneenä (turkoosi 7 veljestä) etsin netistä vinkkejä siitä, miten saisin aikaiseksi haluamani sukat. Todella selkeä ja havainnollinen perussukan ohje löytyi Käspaikasta! Pitsisukan käsitöitä -sivustolta löysin neulosmallin, jota sovelsin omaan tarkoitukseeni. Muutamia kertoja sukan purettuani ja alusta aloitettuani sopiva kuvio alkoi hahmottua.


Kaikilla neljällä puikolla on 14 silmukkaa (= 56 s).
Joka toinen kerros neulotaan seuraavasti:
2 s yhteen ylivetokavennuksella, 4 o,
langankierto, 2 o, langankierto, 4 o, 2 o yhteen.
Joka toinen kerros neulotaan oikeaa.


Tein kantapään vahvistettuna ja jatkoin samaa neulosta jalkapohjaan, kun se sattui sopimaan kivasti sukan tyyliin.


Tässä kärjen sädekavennus:


Ja tällaiset niistä nyt sitten kaiken kaikkiaan tuli:


Ajattelin aloittaessani, että varsien yläreunat saavat käpertyä kuin kukan terälehdet. Jälkeenpäin ajatellen aloitusreunaan olisi sittenkin voinut neuloa pari kerrosta ainaoikeaa. Lopputulos olisi ollut ryhdikkäämpi. Toisaalta tällä neulekuviolla tehty sukka on joka tapauksessa vähän lörppänä...


Omien sukkieni valmistuttua löysin vihdoin toisen Aino-tädin neulomista sukista.


Näissä on näköjään käytetty seuraavanlaista mallia: 1 o, langankierto, 3 o, 2 o yhteen, 2 n, 2 s yhteen ylivetokavennuksella, 3 o, langankierto, 1 o. Malli on vielä rutkasti omaani kauniimpi. Ehkäpä kokeilen sitä tuonnempana. Kanervan värisestä 7 veljeksestä ajattelin kuitenkin neuloa tällaiset.


EDIT:
Ai niin. Yksi kerä 7:ää veljestä riitti mainiosti!