Hiuspantoja

Muksuilla on ollut läjä korjausta odottavia hiuspantoja Äidin inspiraatiota odottelemassa. Toisista on irronnut koristeita ja tilalle on jäänyt ikäviä liimajälkiä – toiset ovat vain olleet likaisia tai rispaantuneita.

Tänään (tai siis eilen, koska vuorokausi vaihtui tunti sitten) kyllästyin tiskipöydällä lojuvaan kasaan ja irrotin pannoista kaikki (jostain syystä enimmäkseen vaaleanpunaiset) päällysteet koristeineen. Alta paljastui ehjää ja käyttökelpoista muovia.

Kieputin parin pannan päälle koristenauhoja. Tosi helppo homma, hienosti onnistui! Nauhan alkupää pysyy hyvin paikallaan puristuksissa, ja loppupäähän laitoin pisaran liimaa estämään purkautumisen.

Pääsivät heti käyttöön. Hyvä että tuli tehtyä kaksi. Tässä sovituskuvat isommassa kupolissa.

Seuraavaan pantaan taidan kokeilla virkata päällisen Mun tekemä!:n tyyliin. Nämä eivät nimittäin ihan hetkeen lopu!

Vihreä villatakki

Se, kun vaatehuone on täynnä rytkyjä,
jotka eivät sovi keskenään yhteen...

Ihastuin Suuri Käsityö -lehdestä bongaamaani villatakkimalliin jo about pari vuotta sitten, ja neuloinkin sen jotakuinkin saman tien valmiiksi. Älyttömän helppo malli, jossa hihoina toimivat suorien kädenteiden reunoihin neulotut resorit. Jopa Äidin kärsivällisyys riitti paksusta langasta nopeasti valmistuneeseen neulomukseen. Villatakin valmistuttua totesin kuitenkin, että minulta puuttuivat vaatteet, joita voisin käyttää sen kanssa.

Kauan se kesti, mutta tänään liivi vihdoin pääsi käyttöön!!!

Leikkipuistoon pääsivät myös pari päivää sitten virkkaamani kesäpipo sekä aamulla vanhoista farkuista saksimani shortsit. Paita-tai-mikä-tunika-toi-nyt-onkaan on helvetin vanha – hankittu ekan muksun jälkeisen löllömahan peittämiseen. Palvelee edelleen hyvin. Vielä pari vuotta sitten naureskelin kummalliselle shortsit & leggingsit -yhdistelmälle, mutta kummasti silmä tottuu asioihin joita näkee riittävästi...

p.s. Toisen etusormen musta kynsi ei ole lakattu, vaan se jäi kuukausi sitten baarin vessan oven väliin. Eli kyllä Äitikin toisinaan pääsee irrottelemaan. Kynsiä nimittäin.

Pöllö (LAPSI design)

Esikoinen tahtoi tehdä ystävälleen 7-vuotislahjan ihan itse. Pohdittuaan päätyi pöllöön. Tyttö ompeli taannoin omaan käyttöönsä pinnipöllön, mutta lahjapöllöstä hän tahtoi tehdä pehmolelun. Inspiraatiokuvat löytyivät tietenkin Muita ihania:sta.

Esikoinen valitsi kankaat ja napit, ja kaavat piirsimme yhdessä. Äiti auttoi silmien, nokan ja mahan kiinnittämisessä. Siipiä ei tämä yksilö kuulemma tarvinnut, koska se on vasta poikanen eikä osaa vielä lentää. Esikoinen hurautti pöllön kasaan ompelukoneella (no, Äiti vähän auttoi polkimen kanssa...) sekä täytti pöllön vanulla. Täyttöaukon ompelu jäi uupuneen käsityöläisen Äidin kontolle.

Pöllö oli lahjan saajalle niin mieleinen, että se päätyi heti unikaveriksi! Tilauksessa on toinenkin pöllö ystäväksi edelliselle – tällä kertaa tytön itse valitsemilla vaaleanpunaisilla kankailla. Olen vain ollut viime aikoina niin kiireinen, etten ole ehtinyt auttaa pikku ompelijaa... Jospa vaikka heinäkuussa sitten.

Ylpeä käsityöläinen ja omien kätten aikaansaannos ♥

Bad Hair Day eli virkattu myssy

Siinä vaiheessa kun Äiti alkaa käyttää huiveja, voi todeta kesän saapuneen. Niin, olen ollut vannoutunut huivien käyttäjä jo vuosia. Koska en jaksa vääntää lyhyttä kuontaloani joka päivä ojennukseen, päähän on kiva vetää joku helppo viritys ulos lähtiessä. Eli käytännössä kuljen huivi päässä koko kesän...

Kolmioksi taiteltu huivi on maailman yksinkertaisin päähine, mutta kaipasin vihdoin vaihtelua ainaiseen retkilookkiini. Toisinaan käytän pitkästä huivista kieputettua turbaaniakin, mutta sen virittäminen ottaa aikansa. Siispä visiitti lähimpään lankakauppaan, virkkuukoukku kouraan ja uutta myssyä yrittämään. Tavoitteena oli rento, hyvin ilmastoitu myssy.

Siitä tulikin älyttömän kiva! En edes joutunut purkamaan mitään. Hämmästyttävää. Etsin inspiraatiokuvia netistä, mutta päädyin kuitenkin värkkäämään ihan omanlaisen luomuksen.

Aloitin päälaelta. Vuorotellen kaksi kerrosta pylväitä ja kaksi kerrosta reikäkuviota. Pylväistäkin tuli aika väljät, eli tuuletuksen pitäisi pelata. Alun lisäykset fiiliksen mukaan, ja loppuvaiheessa vaihto pienempään koukkuun kaventaen hitusen. Myssyn etuosan virkkasin loivasti pidemmäksi kuin takaosan, jotta myssy istuu paremmin päähän. Viimeisiin reikäkerroksiin pujotin silkkinauhan. Kokeilin kaikenmoisia rusetti- ja nappiviritelmiäkin, mutta pelkistetty versio vei kuitenkin voiton.

Olisihan tuo vielä kevyempi ihan ohuesta virkkauslangasta tehtynä. Kokeiluyksilön onnistuttua näin mainiosti uskaltanenkin ryhtyä suurempaa sitkeyttä vaativaan väkertämiseen. Tämä bambu-puuvillainen versio lienee käyttökelpoinen vielä syksylläkin!