maanantai 14. marraskuuta 2011

Pellavatyyny in action





EDIT: Lisää kuvia tyynystä löytyy täältä.

lauantai 5. marraskuuta 2011

Pehmeää pellavaista

Äidin pikkuveli avioitui toukokuun lopulla. Koskapa eräs nuorelleparille aikomistani häälahjoista ei valmistunut määräaikaan mennessä, se hautautui useaksi kuukaudeksi keskeneräisten käsitöiden säilöön. Kaivoin tekeleen esille n. viikko sitten (huom. MARRASkuussa), ja viimeistelin viimein työlään ristipistokuvan. Vaan yhä jäi lahjan valmistuminen puolitiehen.

Kiitokset isänpäivän, sain työn viimein valmiiksi ja toimitettua asianosaisille! Freelancerperheessä on nimittäin se ongelma, että vanhemmat joutuvat tekemään töitä vuorotellen hoitaakseen pienet lapset kotona. Vapaapäiviä ei viikossa ole, koska vähintäänkin toisella on silloin treenit tms. No, isänpäivänä olimme kerrankin kaikki kotosalla, joten äidillekin suotiin pieni ompeluhetki...

Tadaa – tässä lähes puolen vuoden odottelun tulos:


Eli sohvatyynyhän se. Isänpäivän kunniaksi kuvattuna Äidin oman isin (ja äidin) kotona (jossa on huomattavasti siistimpää kuin meillä).

Pysyttelin maanläheisissä sävyissä, sillä nuorenparin kotona on hillitty värimaailma. Valitsin pellavakankaan kaveriksi pitseihin ja ompelulankoihin puuvillaa, jotta tyynyn voi helposti värjätä mikäli luonnonväri alkaa kyllästyttää.

Puiset napit ovat kerrassaan herkulliset! Ja pitsinauha, jota Äidin olisi pitänyt hoksata ostaa metritolkulla tulevaisuuden varalle.


Enpä muuten olisi koskaan uskonut uskaltautuvani napinläpien ompeluun. Ensikertalaiselta syntyi kuitenkin ihan kelpo jälkeä, koskapa ompelukoneesta löytyi näppärä toiminto tähänkin tarpeeseen.


Ristipisto-osuus sen sijaan ei onnistunut odotetusti. Alkuperäinen ohje löytyy opuksesta Kirjo punaista, valkoista, sinistä (Delage-Calvet et al.).


Suunnittelin aluksi kirjomista valkoisella tai muulla hyvin vaalealla värillä, mutta tämä tuntui liian jyrkältä ratkaisulta tyynyn muutoin pehmeässä värimaailmassa. Noh. Pellavan sävystä eivät sitten juurikaan erotu kuvan kukkayksityiskohdat...


Takaosakin on mitä on. Tyynyn pulleuden huomioon ottaen olisi kai pitänyt ommella napit vielä ylemmäs. Mutta eipähän tuota takapuolta tarvitse kaiken aikaa tuijotella.


Kokonaisuuteen olen joka tapauksessa tyytyväinen. Kelpaisi tuollainen omaankin kotiin. Tässäpä aloittelijallekin sopiva ohje:

1) Leikkaa etukappaleeksi 50 x 50 cm:n pala pellavakangasta.

2) Takaosaa varten leikataan kaksi pellavakangaspalaa, joiden koko on valmiissa tyynyssä 30 x 50 cm. LISÄÄ KORKEUTEEN haluamasi mittaiset KÄÄNTÖVARAT!

3) Päärmää molemmista takakappaleista toinen pitkä reuna.

4) Huolittele kaikkien kappaleiden avoimet reunat siksak-ompeleella (pellava purkaantuu herkästi).

5) Koristele etukappale. (Tästä vaiheesta pääsee helpolla, jos jättää ristipistohommat sikseen...)

6) Ompele ylemmän takakappaleen päärmättyyn reunaan kolme napinläpeä.

7) Silitä kaikki osat! Koska pellava rypistyy helposti, silitysrautaa kannattaa muutenkin käytellä ahkerasti.


8) Asettele kappaleet oikeat puolet vastakkain alla olevan kuvan mukaisesti (alempi takakappale päällimmäisenä), ja neulaa osat kiinni reunoistaan.


9) Ompele kappaleet yhteen suoralla ompeleella n. 1 cm päästä ulkoreunoista. Silitä.

10) Käännä tyynyliina oikein päin, sovita napit paikoilleen ja ompele ne kiinni alemman takakappaleen päärmeeseen.

11) Pujota tyyny sisälle ja sulje napit. Valmista tuli!


Yllä toinen tyynyn uusista omistajista, rakas iso pikkuveljeni :)

Sain myöhemmin illalla kuvia tekeleestäni uudessa kodissaan. Pariskunnan sohvakalusto on näemmä uusittu sitten viime visiitin, mutta hyvin sopii tyyny onneksi uudellekin sohvalle.