Muista!

Keskeneräisyyksien keskellä (ja eräs kansiluukku)

Ihminen ei tule koskaan valmiiksi, mutta käsitöiltä soisin sen toisinaan tapahtuvan...

Kuvassa lojuvat virkattu (= virkkaamaton) myssy, pitsiliinatyyny ynnä langoista solmittu kirjanmerkki. Kuva on otettu 1,5 kuukautta sitten, eikä yksikään mainituista ole edistynyt piiruakaan. Myssystä uupuu enää pari riviä, pitsiliina on jo puoliksi ommeltu tyynyyn ja kirjanmerkkikin lähes valmis.

Miksi, oi miksi viimeistely vaatii niin helvetillisen paljon energiaa? Siksikö, että työn valmistuttua tulee kummallisen tyhjä olo? Vaikka useita käsitöitä odottaa puolivalmiina, uusia projekteja on aloitettava vähän väliä. Ei mitään isoa, koska aina on kuviteltava olevan edes pientä toivoa saada jotain valmiiksi asti.

Heinäkuun purjehduslomallakin ostin Kasnäsin käsityöläispuodista piskuiseen puupurteemme väsättävää: materiaalit kahteen avaimenperään, 2 € / kpl. Molemmat valmistuivat hujauksessa.

Samassa tilassa ne silti ovat edelleen. Päättelemättä.

Jotain valmistakin olisi vaihteeksi kivaa näyttää, joten väännetäänpä väkisin.

Ostimme siipan kanssa 10 vuotta sitten puisen kansanveneen, jota oli laiminlyöty vuosikymmenten ajan. Kilpapurjehtijat eivät olleet antaneet paatille sen ansaitsemaa huolenpitoa, mutta me retkipurjehtijanoviisit päätimme antaa vanhalle rouvalle uuden mahdollisuuden.

Kauttaaltaan valkoiseksi maalattujen pintojen alta paljastui upea puinen kaunotar. Kaikki ulkopinnat hiottiin paljaaksi ja kyllästettiin pellavaöljyllä. Mänty- ja mahonkipinnat kunnostettiin uuteen loistoon. Katto, kansi ja kyljet korjattiin ja maalattiin. Keulaluukku tilattiin puusepältä. Pohjakaaria uusittiin. En edes muista mitä kaikkea purren parissa väsäsimme, mutta koko vene laitettiin viimeisen päälle paraatikuntoon. Koko ensimmäinen talvi siinä meni, mutta kyllä kannatti!

Myös kattoluukku oli päässyt surkeaan jamaan, joten ehdin jo aloittaa päällimmäisen viilukerroksen poishiomisen. Alta löytyi kuitenkin vaaleampi kerrostuma, joten pienen ideoinnin tuloksena jätinkin osan vanhasta pinnasta näkyviin...

Jotain olen siis joskus saanut valmiiksikin :D

Veljeni Valaan perämies toivottaa aurinkoa elokuisiin päiviinne! Kyllä Äiti vielä näyttää, että nuo ylempänä mainitut tekeleetkin tulevat jonain kauniina päivänä viimeistellyiksi.

Postia, keskeneräisiä töitä ja lisää siivekkäitä

Juju-kirjakerhosta tuli odotettu paketti!

Äiti aikoo lähestyä uutta haastetta ja perehtyä käpypitsin saloihin (niinkuin ei tässä elämässä olisi muutenkin keskeneräisiä asioita hoidettavana...). Ensi selailun pohjalta sanoisin, että vaikuttaa kyllä perusteelliselta oppaalta tuo vasemmanpuoleinen teos. Käpypitsisukkulankin tilasin saman tien, jotta pääsen uuden tekniikan pariin heti kun aikaa liikenee.

Ensin pitäisi kuitenkin jaksaa tehdä pari tälle poloiselle (toivottavasti säärikarvat eivät näy kuvassa)...

En jaksaisi millään aloittaa taas alusta 35 cm pitkän varren neulomista. Kaunis neulemalli, mutta edelliset sukat olivat jotenkin kivemmat ja yksinkertaisemmat neuloa (ynnä kaupan päälle niistä tuli kai persoonallisemmatkin). Minulle varmaankin sopisi kahden sukan rinnakkain neulominen pyöröpuikolla – tulisi kerralla valmista, ja molemmat sukat olisivat taatusti samalla käsialalla neulotut.

Tällainenkin on odotellut jo pari viikkoa keittiön nurkassa (kunhan tuo valmistuu, paljastan mikä siitä tuli...).

Aivan oikein, ompelukoneeni tosiaan kököttää keittiön pöydällä tilaa viemässä, kunnes saan oman ompelunurkkauksen perustettua makuuhuoneeseen. Ehkä ensi vuonna. Loppuvuosi kun on jo täynnä kaikkea muuta kuin kodin raivausta. (Muistuipa muuten juuri mieleeni, että pikkuveljeni ja vaimonsa toinen häälahja on edelleen kesken. Naimisiin menivät jo toukokuussa. Että näin pitkäjänteisesti jaksan saattaa keskeneräisiä töitä loppuun...)

Niin, vielä tuosta toisesta opuksesta, jonka varmasti olettekin jo jossain nähneet: Kajsa Wikmanin Kajsan iloiset tilkut. 21 ompelutyötä. En ole eläessäni tehnyt tilkkutöitä (muistaakseni), enkä ole myöskään applikoinut minkäänlaisia kuvioita mihinkään (muistaakseni). Näinollen – kuten Käpypitsikin – myös Kajsan opus on minulle loistava opaskirja uusiin tekniikoihin. Jo kirjan värikkäät kuvat saavat hypistelemään omia kankaita "sillä silmällä".

Varsinaisiin töihin en ole vielä ehtinyt, mutta johdanto aiheeseen herätti heti inspiraation. Kajsa kirjoittaa saavansa ideoita lastensa piirustuksista. Oma tyttäreni toi muutama päivä sitten kotiin eskarissa tekemänsä pastellityön. Aika hieno varis, vai mitä?

Voitte uskoa, että tämä päätyy vielä ompelukseen tahi useampaan!

Siivekkäitä ja muutama muu löytö

Äiti teki kuluneella viikolla muutaman löydön.

Korjaamon markkinoilta mukaan tarttui seuraavaa:

2 Beloved:in avaimenperää entisistä lusikoista

(uniikkeja, tekstein "ÄITI" ja "KOTI")

kuvalähde: www.beloved.fi

Tuuni Design:in origamirintakoru kierrätyskankaista

(kuvasta poiketen mustavalkoisena)

kuvalähde: www.tuuni.fi

TanYaSum:in korvakorut

(oikeasti hopeansävyiset...)

kuvalähde: www.tanyasum.com

Korjaamon eteisaulassa oli myös Rosebud-kirjakauppa, josta löytyi edullisesti tällainen aarre:

Perjantaina löysin kirjastosta, omien kirjojen kierrätyshyllystä, ruotsinkielisen nuortenkirjan vuodelta 1958.

Ajattelin käyttää Biggles i strid:in sivuja materiaalina korttiaskartelussa, mutta enpä tiedä hennonko silputa siistissä kunnossa olevaa teosta, vaikken ruotsia kummoisesti osaakaan. Ainakin kannet säästän silmänruoaksi!

Vasta tänään hoksasin, että molempien kirjalöytöjeni kansissa on siivekkäitä.

KÄSITYÖTARVIKEKIRPPIS Ågelissa 30.10.!

Oi! Äiti huomasi Suuri Käsityö -lehden nettisivulla mainoksen: käsityötarvikekirppis Oulunkylän seurahuoneella sunnuntaina 30.10. klo 11–14. Sehän on ihan tässä Äidin hoodeilla!

Tapahtuman Facebook-sivu löytyy täältä, ja tiedoissa lukee seuraavaa:

"Pursuavatko kaapit ylijääneitä kankaita, lankoja, puikkoja,

koukkuja, helmiä, nappeja, nauhoja, tilkkuja...?
Vai kaipaavatko varastosi täydennystä?

- käsityö- ja askartelutarvikkeiden kirppismyyntiä

- kierrätyspöytä - tuo ja vie ilmaiseksi

- työpajoja - kokeile huovutusta ja hae vinkkejä villasukan kantapäähän

- kahvila

Varaa ilmainen myyntipöytä:

hannele.kirjavainen@hel.fi tai 040-168 6060

Kirppiksen järjestävät Oulunkylän seurahuoneen vapaaehtoiset ja Stadin aikapankki"

Seurahuoneen osoite on Larin Kyöstin tie 7, Stadi. Kivenheitto Oulunkylän asemalta, marjapuuronpunainen puuhuvila Veräjämäen puolella rataa.

kuvalähde: http://www.my-life-in-helsinki.com/oulunkyl.htm

Mikäli ostoskassit huutavat vielä kirppisvisiitin jälkeen täydennystä, tuossa Ågelin seurahuoneen naapurissa ostarilla sijaitsee ihana Lankamaailma, joka on auki sunnuntaisin klo 12–16...

Tunnustus

(Tämä on hieman viipynyt...)
Kiitokset Mun tekemä!:lle Äidin ihkaensimmäisestä tunnustuksesta! Tämä sopiikin parhaillaan kuluvaan aurinkoiseen keskiviikkoon :)

Tunnustuksen saaneen kuuluu kiittää tunnustuksen antanutta, vastata kymmeneen kysymykseen, jakaa tunnustusta eteenpäin kymmeneen ihanaan blogiin sekä tiedottaa ko. blogeja asiasta.

Tässä kysymykset ja vastaukseni niihin:

1. Suosikkiväri: Tummanruskea, retrovihreä, turkoosi, musta
2. Suosikkieläin: koira (onpa tylsä vastaus, mutta näin se vain on!)
3. Suosikkinumero: 13
4. Suosikki alkoholiton juoma: maito
5. Facebook vai Twitter? FB
6. Intohimosi: laulaminen ja käsillä tekeminen
7. Saada vai antaa lahja? antaa (mielellään itse tehtyä)
8. Suosikkikuvio: isot retrokuviot (kaikki käy, kunhan on värikästä!)
9. Suosikkiviikonpäivä: sunnuntai (ainoa potentiaalinen vapaapäivä...)
10. Suosikkikukka: auringonkukka (hitto, en minä tunne kukkia!)

Koska olen aivan noviisi bloggaajana ja ihan kaikki blogit ovat minulle uusia, eteenpäin lähetettävien tunnustusten valinta on vaikea. Annan kuitenkin tunnustuksen seuraaville inspiroiville käsityöblogeille (eivät minkäänlaisessa järjestyksessä):

Tuuni

Hupsistarallaa

Tilli Mössönpoika ja muita ihania

Hippu

kiertoidea – recycled ideas

Mekkotehdas

Kukikkaat kuosit
Ompelun iloa ja ihanuutta...
Vaapula

Mun tekemä!:lle haluaisin myös antaa tunnustuksen (oikeasti ihana blogi!), mutta lienee epäsopivaa lähettää sama tunnustus takaisin...? Näin ollen lähetän auringonpaistetta myös Paska äiti -blogistille! Hän, jos kuka, onnistuu saamaan Äidin kaoottisen arjen tuntumaan jopa siedettävältä :D

Yökyöpeli

No niin. Nyt se on tehty. Täällä ollaan. ÄITI design aloittaa toimintansa!

Olen valvonut lukuisia öitä piirtäen ja leikaten, virkaten ja ommellen. Vaikka suunnittelu on hauskaa, kaikkein palkitsevinta on omien kätten jäljen konkreettinen käsissä pitely. Oman palkkatyön (silloin tällöin joku siitä jotain maksaakin...) ollessa kovin abstraktia käsillä tekeminen tuntuu todella terapeuttiselta.

Ostin kesällä huuto.net:istä valtavan läjän värikkäitä retrokankaita, ja seuraavaksi niistä on tarkoitus tehdä jotain. En ole suuri taiteilija tai innovatiivisten uusien tuotteiden luoja, mutta jospa jokunen käyttöesine tahi pukine päätyisi ihan oikeaan käyttöönkin.

Lisäilen galleriasivulle pikkuhiljaa kuvia luomuksistani. Osa on tehty valmiiden ohjeiden tai kaavojen pohjalta, osa omasta päästä. Pyrin kasvattamaan jälkimmäisten osuutta tekeleissäni.

Tässä pieni maistiainen, jonka tein viime viikolla lahjaksi 2-vuotiaalle syntymäpäiväsankarille. Malli on "Coconut" lehdestä Ottobre Design 3/2010 ja kangas vanhasta Marimekon Jokapoika-paidasta leikattu.

 

Äiti toivottaa sinut tervetulleeksi!