lauantai 1. syyskuuta 2012

Puhelinpusseja


Koko kesän kestäneen sulattelun tuloksena Ekaluokkalaiselle hankittiin eskariopettajansa suosituksesta kännykkä. Olisihan tuo pärjännyt hyvin ilmankin ("Ei minun lapsuudessani" etc.), mutta pakko se on myöntää, että puhelin luo turvallisuudentunteen muksulle niin koulumatkalla kuin kavereiden kanssa kylillä juostessakin. Vanhempien mielenrauhasta puhumattakaan. Kaverit tosin kuulemma soittelevat jo pilapuheluita sukulaisilleen, mutta meidän Kiltti Tyttö vakuuttaa jättäneensä moiset hölmöilyt muille... (Muistan itse alle kouluikäisenä soittaneeni lankapuhelimella pilareita tyyliin "Hetkinen, sanoi Putkinen ja pieraisi puhelimeen.")

Olin muinoin ostanut Kierrätyskeskuksesta parillakymmenellä sentillä (siis snt, ei cm) palan japanilaishenkistä (verho?)kangasta. Esikoinen ihastui kirsikankukkakankaaseen ja halusi kännykkäpussinsa toteutettavan siitä. Valkoinen nappi löytyi tytön omien käsityötarvikkeiden joukosta. Olisin laittanut tuohon ohuemman kuminauhan, jos sellainen olisi osunut käteen ompeluhetkellä. No, toimii tuo näinkin, ja pikkumimmihän on toki onnesta soikea!


Sisälle ompelin pannulappuvuorivanua (karvaista ja lämmöneristävää, koska sitä nyt sattui kotona olemaan), jotta puhelin pysyisi ehjänä pidempään kuin viikon. Ehkäpä pehmustus oli hieman liioiteltua, sillä Ekaluokkalainen käsittelee aarrettaan todella varovasti! Ohuen sisäkankaan ompelin jostain jämätilkusta. Hihna on tehty vahvasta kanttinauhasta kaksinkertaisena (siis ei vinonauhasta, vaan vähän sellaisesta ronskimmasta versiosta).


Pienikokoisen nyssykän vuorittaminen on hemmetin rasittavaa, joten kun innostuin samana iltana ompelemaan itsellenikin uuden puhelinpussin, päädyin toteuttamaan sen huomattavasti yksinkertaisempana. (Tämäntyyppisen mallin bongasin pari vuotta sitten Aanmaalta.)


Kangas on olohuoneen verhoista yli jäänyttä ikeaa. Läppää en tarvitse, mutta etupuolelle lisäsin taskun pankkikortille. Hihnan ja kuminauhan ompelin reunataitoksen sisään, tähän tapaan:


Löytyihän sitä ohuempaakin kuminauhaa. Ei mustana sentään – höh.

Olkahihna on samaa kanttinauhaa kuin pikkumimmin pussukassa mutta kapeampana, eli kaksinkerroin taitettuna.


Takapuoli.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti