Siivekkäitä ja muutama muu löytö

Äiti teki kuluneella viikolla muutaman löydön.

Korjaamon markkinoilta mukaan tarttui seuraavaa:

2 Beloved:in avaimenperää entisistä lusikoista

(uniikkeja, tekstein "ÄITI" ja "KOTI")

kuvalähde: www.beloved.fi

Tuuni Design:in origamirintakoru kierrätyskankaista

(kuvasta poiketen mustavalkoisena)

kuvalähde: www.tuuni.fi

TanYaSum:in korvakorut

(oikeasti hopeansävyiset...)

kuvalähde: www.tanyasum.com

Korjaamon eteisaulassa oli myös Rosebud-kirjakauppa, josta löytyi edullisesti tällainen aarre:

Perjantaina löysin kirjastosta, omien kirjojen kierrätyshyllystä, ruotsinkielisen nuortenkirjan vuodelta 1958.

Ajattelin käyttää Biggles i strid:in sivuja materiaalina korttiaskartelussa, mutta enpä tiedä hennonko silputa siistissä kunnossa olevaa teosta, vaikken ruotsia kummoisesti osaakaan. Ainakin kannet säästän silmänruoaksi!

Vasta tänään hoksasin, että molempien kirjalöytöjeni kansissa on siivekkäitä.

KÄSITYÖTARVIKEKIRPPIS Ågelissa 30.10.!

Oi! Äiti huomasi Suuri Käsityö -lehden nettisivulla mainoksen: käsityötarvikekirppis Oulunkylän seurahuoneella sunnuntaina 30.10. klo 11–14. Sehän on ihan tässä Äidin hoodeilla!

Tapahtuman Facebook-sivu löytyy täältä, ja tiedoissa lukee seuraavaa:

"Pursuavatko kaapit ylijääneitä kankaita, lankoja, puikkoja,

koukkuja, helmiä, nappeja, nauhoja, tilkkuja...?
Vai kaipaavatko varastosi täydennystä?

- käsityö- ja askartelutarvikkeiden kirppismyyntiä

- kierrätyspöytä - tuo ja vie ilmaiseksi

- työpajoja - kokeile huovutusta ja hae vinkkejä villasukan kantapäähän

- kahvila

Varaa ilmainen myyntipöytä:

hannele.kirjavainen@hel.fi tai 040-168 6060

Kirppiksen järjestävät Oulunkylän seurahuoneen vapaaehtoiset ja Stadin aikapankki"

Seurahuoneen osoite on Larin Kyöstin tie 7, Stadi. Kivenheitto Oulunkylän asemalta, marjapuuronpunainen puuhuvila Veräjämäen puolella rataa.

kuvalähde: http://www.my-life-in-helsinki.com/oulunkyl.htm

Mikäli ostoskassit huutavat vielä kirppisvisiitin jälkeen täydennystä, tuossa Ågelin seurahuoneen naapurissa ostarilla sijaitsee ihana Lankamaailma, joka on auki sunnuntaisin klo 12–16...

Syyssukat

Äidin eteen osui "vapaapäivä" pikkupotilaiden kanssa, joten neuloin vihdoin pari viikkoa sitten aloittamani villasukat valmiiksi.

Aino-tädin ihanista (mutta auttamattoman reikiintyneistä ja sittemmin kadonneista) villasukista inspiroituneena ja ihanan värisen langan löytäneenä (turkoosi 7 veljestä) etsin netistä vinkkejä siitä, miten saisin aikaiseksi haluamani sukat. Todella selkeä ja havainnollinen perussukan ohje löytyi Käspaikasta! Pitsisukan käsitöitä -sivustolta löysin neulosmallin, jota sovelsin omaan tarkoitukseeni. Muutamia kertoja sukan purettuani ja alusta aloitettuani sopiva kuvio alkoi hahmottua.

Kaikilla neljällä puikolla on 14 silmukkaa (= 56 s).

Joka toinen kerros neulotaan seuraavasti:

2 s yhteen ylivetokavennuksella, 4 o,
langankierto, 2 o, langankierto, 4 o, 2 o yhteen.

Joka toinen kerros neulotaan oikeaa.

Tein kantapään vahvistettuna ja jatkoin samaa neulosta jalkapohjaan, kun se sattui sopimaan kivasti sukan tyyliin.

Tässä kärjen sädekavennus:

Ja tällaiset niistä nyt sitten kaiken kaikkiaan tuli:

Ajattelin aloittaessani, että varsien yläreunat saavat käpertyä kuin kukan terälehdet. Jälkeenpäin ajatellen aloitusreunaan olisi sittenkin voinut neuloa pari kerrosta ainaoikeaa. Lopputulos olisi ollut ryhdikkäämpi. Toisaalta tällä neulekuviolla tehty sukka on joka tapauksessa vähän lörppänä...

Omien sukkieni valmistuttua löysin vihdoin toisen Aino-tädin neulomista sukista.

Näissä on näköjään käytetty seuraavanlaista mallia: 1 o, langankierto, 3 o, 2 o yhteen, 2 n, 2 s yhteen ylivetokavennuksella, 3 o, langankierto, 1 o. Malli on vielä rutkasti omaani kauniimpi. Ehkäpä kokeilen sitä tuonnempana. Kanervan värisestä 7 veljeksestä ajattelin kuitenkin neuloa tällaiset.


EDIT:
Ai niin. Yksi kerä 7:ää veljestä riitti mainiosti!

Epäonnistuneiden käsitöiden hautausmaa

Toisinaan kaikki ei mene ihan niin kuin Strömsössä.

Äidin esikoisen ollessa tuloillaan (6 vuotta sitten) pesänrakennusvietti iski mm. neulekärpäsen pureman muodossa. Vietin yökausia sohvan nurkassa neulomassa kaikennäköisiä tekeleitä. Sain aikaan erittäin käyttökelpoisia myssyjä, villasukkia ja tumppuja, mutta neulomisnälkä ei tyyntynyt siihen.

Jokanaisen käsityökurssi -kansiosta löytyi ohje TOSIretroon potkupukuun. Sehän oli saatava.

Käytin hyllystäni löytynyttä 7 veljestä -lankaa tumman armeijanvihreänä. Reunukset neuloin samalla langalla vaaleanharmaana. En tietenkään neulonut koekappaletta neuletiheyttä tarkistaakseni... Jo siinä kohdassa meni pieleen.

Lanka oli näköjään hyvin erilaatuista kuin ohjeessa ja käsialani tosi löysää, joten koko potkupuvusta tuli pirun leveä. En voinut kuvitellakaan laittavani sitä siron keijukaisvauvani päälle. Täten siippani lapsuudenystävä Junior sai ensimmäisen vaatekappaleensa.

Kuvassa näkyvää myssyä ryhdyin neulomaan pari vuotta myöhemmin syntyneelle kummipojallemme. Olin mökillä ilman neuleohjetta, ja myssy lähtikin jossain vaiheessa menemään pieleen. Ajattelin ensin peittää päälaen kupruja jonkinnäköisillä "korvilla", mutta totesinkin Juniorin tarvitsevan juuri tällaisen myssyn. Toista kiinnitysnauhaa en jaksanut enää vääntää.

Junior ei ainakaan vielä ole valittanut.

Tunnustus

(Tämä on hieman viipynyt...)
Kiitokset Mun tekemä!:lle Äidin ihkaensimmäisestä tunnustuksesta! Tämä sopiikin parhaillaan kuluvaan aurinkoiseen keskiviikkoon :)

Tunnustuksen saaneen kuuluu kiittää tunnustuksen antanutta, vastata kymmeneen kysymykseen, jakaa tunnustusta eteenpäin kymmeneen ihanaan blogiin sekä tiedottaa ko. blogeja asiasta.

Tässä kysymykset ja vastaukseni niihin:

1. Suosikkiväri: Tummanruskea, retrovihreä, turkoosi, musta
2. Suosikkieläin: koira (onpa tylsä vastaus, mutta näin se vain on!)
3. Suosikkinumero: 13
4. Suosikki alkoholiton juoma: maito
5. Facebook vai Twitter? FB
6. Intohimosi: laulaminen ja käsillä tekeminen
7. Saada vai antaa lahja? antaa (mielellään itse tehtyä)
8. Suosikkikuvio: isot retrokuviot (kaikki käy, kunhan on värikästä!)
9. Suosikkiviikonpäivä: sunnuntai (ainoa potentiaalinen vapaapäivä...)
10. Suosikkikukka: auringonkukka (hitto, en minä tunne kukkia!)

Koska olen aivan noviisi bloggaajana ja ihan kaikki blogit ovat minulle uusia, eteenpäin lähetettävien tunnustusten valinta on vaikea. Annan kuitenkin tunnustuksen seuraaville inspiroiville käsityöblogeille (eivät minkäänlaisessa järjestyksessä):

Tuuni

Hupsistarallaa

Tilli Mössönpoika ja muita ihania

Hippu

kiertoidea – recycled ideas

Mekkotehdas

Kukikkaat kuosit
Ompelun iloa ja ihanuutta...
Vaapula

Mun tekemä!:lle haluaisin myös antaa tunnustuksen (oikeasti ihana blogi!), mutta lienee epäsopivaa lähettää sama tunnustus takaisin...? Näin ollen lähetän auringonpaistetta myös Paska äiti -blogistille! Hän, jos kuka, onnistuu saamaan Äidin kaoottisen arjen tuntumaan jopa siedettävältä :D

Viisivuotias villapaita

Äidin ensimmäinen villapaitaprojekti peruskoulussa jäi kesken, kuinka ollakaan. Vielä tuolloin(kaan) ei kärsivällisyyteni riittänyt kovin pitkäkestoisiin projekteihin. Tuskinpa sitä sähkönsini-vihreä-harmaata 80-lukukammotusta olisin koskaan kehdannut ylläni pitääkään.

Noin 15-20 vuotta myöhemmin saatoin valmiiksi ensimmäisen villapaitani, tuolloin 1-vuotiaalle esikoistyttärelleni (kuvassa 2,5-vuotiaana).

Ohjeen löysin appiukon vaimolta lainatusta Jokanaisen käsityökurssi -sarjan Neulon ja virkkaan -kansiosta. (En löytänyt alkuperäistä ohjetta tähän hätään, joten lisään kuvan myöhemmin.)

Tein hihoista ja helmasta muistaakseni hieman ohjetta pidemmät, jotta saisin venytettyä suuritöisen luomuksen käyttöikää. Ensimmäisenä talvena hihoja piti tietenkin kääntää, mutta pitkähkö helma lämmitti ihanasti peppua. Palmikkoneule yhdistettynä 2–2-joustinneuleeseen antoi kasvunvaraa myös leveyssuunnassa. Neule osoittautuikin kaikkien aikojen kestohitiksi – esikoinen käytti paitaa kaiken kaikkiaan 3 talvea ja 2 kesää.

Aivan oikein. Kesällä purjeveneessä todellakin tarvitaan villapaitaa ja pitkiä kalsareita!

No jaa, oikeasti tämä oli tosi helppo ja pikkuinen paita. Siis riittävän helppo ja pienikokoinen kärsimättömälle neulojalle. Lankana 7 veljestä tummanharmaa. Kauluksen raidassa käytin samaa lankaa vaaleanharmaana.

Neule on edelleen kovassa käytössä. Se siirtyi suoraan esikoisen käytöstä kuopukselle, joka täyttää tulevana talvena 2,5-vuotta. Koskapa tämä jälkimmäinen on melkoinen kirppu, oletan villapaidan mahtuvan hänelle vielä ainakin kaksi talvea.

Sukkaa pukkaa

Äidin villasukkatilanne on ajautunut niin kehnoon jamaan, että vuosien neulontatauko sai nyt luvan tulla keskeytetyksi. Siipan täti on kyllä pitänyt perheemme villasukissa, mutta kanta-astujalla eivät minkäännäköiset kantapäät tahdo kestää. En jaksanut odotella joululahjasukkia, joten päätin ryhtyä toimeen itse.

Sukkapuikkoni löytyivät pari vuotta sitten keskeytyneestä piponraadosta.

Tätä on tehty jo aikanaan useassa erässä – vuosirenkaat ovat nähtävissä, kun tarkasti tiiraa.

Yhden illan yritin saattaa pipoa loppuun, mutta muutaman purkamisen jälkeen kyllästyin ja ostin seuraavana päivänä lähiostarin ihanasta lankakaupasta sukkia varten bambupuikot. En raaskinut sijoittaa koivuisiin, jotka olisivat olleet herkullisen väriset mutta turhan tyyriit. Omasta hyllystä löytynyt lanka on sentään syötävän suloisen värinen.

Okei, myönnetään: ihan 7 veljeksellä mennään... Ajattelin ensin neuloa tavalliset perussukat, koska palmikoita kummempaa en ole eläessäni yrittänyt. Aiemmin mainittu siippani täti kuitenkin käyttää aina kadehdittavia kuvioneulepintoja, joten päätin kurkistaa netin aarreaittoihin etsiäkseni ohjetta kauneimpana pitämääni malliin. Löysinkin vinkkejä siitä, miten voin itse soveltaa ohjeita omiin villasukkiini. Ei mallista taida ihan samanlaista tulla kuin Aino-tädin sukista, mutta tästä se nyt kuitenkin lähtee: