Äidin ensimmäinen villapaitaprojekti peruskoulussa jäi kesken, kuinka ollakaan. Vielä tuolloin(kaan) ei kärsivällisyyteni riittänyt kovin pitkäkestoisiin projekteihin. Tuskinpa sitä sähkönsini-vihreä-harmaata 80-lukukammotusta olisin koskaan kehdannut ylläni pitääkään.
Noin 15-20 vuotta myöhemmin saatoin valmiiksi ensimmäisen villapaitani, tuolloin 1-vuotiaalle esikoistyttärelleni (kuvassa 2,5-vuotiaana).
Ohjeen löysin appiukon vaimolta lainatusta Jokanaisen käsityökurssi -sarjan Neulon ja virkkaan -kansiosta. (En löytänyt alkuperäistä ohjetta tähän hätään, joten lisään kuvan myöhemmin.)
Tein hihoista ja helmasta muistaakseni hieman ohjetta pidemmät, jotta saisin venytettyä suuritöisen luomuksen käyttöikää. Ensimmäisenä talvena hihoja piti tietenkin kääntää, mutta pitkähkö helma lämmitti ihanasti peppua. Palmikkoneule yhdistettynä 2–2-joustinneuleeseen antoi kasvunvaraa myös leveyssuunnassa. Neule osoittautuikin kaikkien aikojen kestohitiksi – esikoinen käytti paitaa kaiken kaikkiaan 3 talvea ja 2 kesää.
Aivan oikein. Kesällä purjeveneessä todellakin tarvitaan villapaitaa ja pitkiä kalsareita!
No jaa, oikeasti tämä oli tosi helppo ja pikkuinen paita. Siis riittävän helppo ja pienikokoinen kärsimättömälle neulojalle. Lankana 7 veljestä tummanharmaa. Kauluksen raidassa käytin samaa lankaa vaaleanharmaana.
Neule on edelleen kovassa käytössä. Se siirtyi suoraan esikoisen käytöstä kuopukselle, joka täyttää tulevana talvena 2,5-vuotta. Koskapa tämä jälkimmäinen on melkoinen kirppu, oletan villapaidan mahtuvan hänelle vielä ainakin kaksi talvea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti