Digiskräppäystä

Voi herranjestas, kuinka kauan Äidin viimeisimmästä postauksesta on aikaa...

On tainnut olla melkoisen työntäyteinen vuosi!

Tai pari vuotta.

Tai jotain.

Käsityöharrastus on siis ollut hieman taka-alalla. Olen kuitenkin löytänyt uudenlaisen tavan purkaa luomisvimmaani: digiskräppäys!

Kekri, día de los muertos, halloween, pyhäinpäivä. Viikonvaihteessa muistellaan vainajia.

Tästä ei jää pöydälle paperisilppua. (Hurraa!)

Esikoinen täyttää vuosia.

Olen täysi noviisi skräppäyksessä ja askartelussa, mutta hiton kivaa tämä on! Niin kivaa, etten juuri ehdi nukkuakaan.

Sivustoja, joilla pääsee digiaskartelussa hyvin alkuun:

Pixel Scrapper – digitaalista skräppäysmateriaalia

ja sivuston käyttäjien omia lay outeja

PicMonkey – ilmainen kuvankäsittelyohjelma

Tällaisia väsäilen oman bändin kotisivuille.

Ilmaisia png-kuvia löytyy esim. Googlen kuvahaulla. Käyttöoikeudet kannattaa tarkistaa ennen julkisiksi lataamista. Kurkista esim. freevintagedigistamps.blogspot.com, josta löysin ensimmäiseen kuvaan taustan, istuvan naisen ja tuolin. Yhdistin kuvat PowerPointilla ja käsittelin halloween-teemaan sopivaksi PicMonkey-sivulla. Synttärikortin kaikki ainekset numeroa lukuunottamatta ovat Pixel Scrapper -sivustolta. Asettelut, varjot sekä värinmuutokset tein PowerPointilla. Viimeisessä kuvassa on sekalaista netin syövereistä löydettyä sälää yhdistettynä Pixel Scrapperin taustakuviin.

Bassorumpu matkalaukusta

Yhtyeeni valmistautuu paraikaa tulevan kesän ja syksyn keikkoihin. Maanantaina harjoituksista lähtiessämme puhuimme yhtyetovereiden kanssa matkalaukkubassorummun hankkimisesta, ja kuinka ollakaan – samalla hetkellä silmiimme osui pieni kirpputori ja yhdellä pöydällä juuri toivotunlainen matkalaukku!

Jouduimme hieman neuvottelemaan esineen lunastamisesta itsellemme, sillä laukku oli pöydässä aurinkolasikasan esillepanoa varten. Hinta oli lopulta hieman suolainen kirppislöydöksi, mutta toisaalta toimivasta ja hyvä-äänisestä soittimesta 20 € ei ole hinta eikä mikään. Matkalaukun runko on vaneria ja pinta nahkaa, joten soundit ovat kohdallaan.

Ostin Sinellistä kirjainsablonin ja töpöttelin vaahtomuovisiveltimellä valkoista Tiimarin (nyyh) akryylimaalia laukun etukanteen. Nyt kelpaa Juurakon matkustaa keikoille!

Jotta sain tekstin menemään tasan, aloitin keskeltä.

Ehhehe...

Hieman viimeistelyrapsuttelua tuo sablonin käyttö vaati, jotta jäljestä tuli siisti. Tähän hätään löysin kynsienhoitosetistä jonkinmoisen veitsen, jossa oli riittävän tylsä kärki. Ei tullut nahkapintaan reikiä.

Kortteja, kortteja, kortteja

Suunnittelimme ja askartelimme muksujen kanssa onnittelukortteja. Tytöt valitsivat itse leimasimet ja tekstit. Äiti vähän johdatteli sommittelussa, mutta suunnitelmat ovat muutoin tyttöjen omat. Kuopus jätti varsinaiset työt Äidin kontolle, mutta Esikoinen leimasi ja teippasi oman korttinsa oikein mielellään.

Ystäväpariskunnan valmistujaisiin valitsin muutamaa päivää aiemmin hieman "aikuisemman" värimaailman. Näyttääpäs kovin synkältä. Sininen olisi ollut ihanan raikas ja keväinen.

Sinänsä varsin kattavasta soitinleimasinvalikoimastani uupui kontrabasso, joten sello sai toimittaa tätä virkaa. Yritän uskotella itselleni, ettei ammattibasisti  huomaa eroa. (Yeah, right!)

*

Äidillä on nykyään aikaa ja energiaa ainoastaan tällaisiin yhden päivän/illan/yön korttiprojekteihin. Muutama virkkaustyö on toki tekeillä alinomaa. Ehkäpä ne joskus päätyvät arkistoihin asti.

Kaunista kevätviikonloppua!

Joulun jäljiltä – osa 2: paketteja

Parasta joulussa:

1) perhe, sukulaiset, ystävät

2) ruoka

 ...ja...
3) kauniit paketit!

Parina viime vuonna ovat poppoomme joulukortit ajan puutteessa jääneet kokonaan lähettämättä ja joulupaketit käärimättä paperiin. Epäekologisuuden verukkeella on lahjojen ympärille kääräisty vain nauha. Tänä vuonna aikaa oli hämmentävän paljon enemmän kuin edellisvuosina, joten sain uhrattua muutaman hetken ystävien ja sukulaisten muistamiselle.

Minua ilahduttaa valtavasti lahjojen yksilöllisyyden eteen nähty vaiva. Lapsille toki ostetaan lelut ja kirjat kaupasta, mutta itse tehty lahja on aina parempi kuin säkillinen uusia. Tänä vuonna sukulaisemme saivatkin joululahjaksi itse soitettua ja laulettua musiikkia. Siippa äänitti vuoden 2013 aikana molempien tyttöjemme soittoa ja miksasi joulukuun aikana lahjalevylle kokonaiset 19 kappaletta! Bonuksena lisäsimme paketteihin Äidin ja Isin viime vuonna julkaisemia äänitteitä.

Tänä vuonna tein pakettikortit itse. Tigerista ostettuihin tyhjiin tägikortteihin oli helppoa leimailla lahjan saajan nimi ynnä asiaan kuuluvat koristukset. Nuottikuvio on leimattu valkoisella VersaCraftilla, tekstit mustalla VersaFinella, ja reunat tummennettu ruskealla Distress Inkillä (värinä 'vintage photo').

Paketointiin käytin Tiimarin (nyyh!) papereita (vaaleanruskeaa pakkauspaperia, yksivärisiä sekä kuviopaperia) ja juuttinarua. Erään lahjan muotokieli asetti omat haasteensa kauniille paketoinnille, mutta siitä selvittiin mittanauhaleimasimella ja mustalla VersaFinella.

Paitsi että kauniita paketteja on mukavaa antaa, sainpa myös tyydytettyä hieman käsillätekemisen kaipuutani superkiireisen syksyn jäljiltä :)

Joulun jäljiltä – osa 1: kortteja

Kiireisimpinä vuosina Äidin aika ei ole riittänyt joulukorttien tekemiseen. Edes valmiita kortteja ei ole meiltä lähtenyt maailmalle pariin vuoteen. Tänä jouluna otin vahingon takaisin suunnittelemalla kortit hyvissä ajoin, ja edistin hommaa pikkuhiljaa.

Harmaa kartonkikortti on leimattu kauttaaltaan tekstileimasimella ja valkoisella VersaCraftilla. Valkoiselle tulostuspaperille leimasin nuotteja mustalla VersaFinella ja revin reunat. Pieni sydän on leikattu vihreästä pilkkupaperista. Liimanauhaa kului metrikaupalla ja kohotarratyynyjäkin iso kourallinen.

Takapuolella lahjapaketit ja teksti mustalla VersaFine-musteella. Allekirjoitukset valkoisella geelikynällä.

Soitonopettajan korttiin leikattiin oikein lahjapaperiakin.

Kuoriin leimasin punaisella VersaFine-musteella nappilistan.

Valmistautumisesta huolimatta viimeistely ja osoitteiden etsintä jäi viimeiseen iltaan ja yöhön... (Mistä lähtien joulukortit on pitänyt postittaa jo 13. joulukuuta, kysynpähän vain?!?) Anopin taisin herättää vielä puoliltaöin etsimään siskonsa osoitetta karttaohjelman satelliittikuvista ;D Hyvissä väleissä olemme silti edelleen!