Minuuttimekko in action

Näpsäisin vielä pari kuvaa tänään valmistuneesta Minuuttimekosta. Toimii parhaiten kapeiden farkkujen kanssa (leggingsitkin varmasti ok). Kokeilin myös ruskeita vakosamettihousuja, mutta kokonaisuus oli jotenkin liian alleviivaavan retro...

Kirjan (Savio & Rapia: Surrur. Tee oma marimekkosi.) kaavan mukaan tehty kainalo on liian väljä meikäläisen makuun – liivit kun vilkkuvat pahasti. Noh, onhan tuonne toki mahdollista laittaa paita alle.

 

Istuvuus voisi kaiken kaikkiaan olla himpun napakampi, joten ensi kerralla yrittänen pienempää kokoa (tämä on niinkin suuri kuin S...), muokatulla hihansuun kaavoituksella. Olkasaumaakin täytyy muistaa jyrkentää hivenen.

(Onpa muuten SKEIDAINEN peili!)

Pussilakanasta Minuuttimekoksi

Surrur. Yökyöpelin kone hurisi jälleen yhteen asti yöllä, eikä Nukku-Matti tietenkään malttanut oitis saapua. Kun herätys koitti puoli kahdeksalta, voitte kuvitella, miltä aamulla tuntui. Voikohan jollain matemaattisella kaavalla laskea nukkumattomuuden seurauksena syntyvien mustien silmäpussien tilavuuden, silmien punaisuuden asteen tai hermojen eksponentiaalisen kiristymisen?

No, jotain yöllä syntyikin. Nimittäin Surrur-kirjasta (Savio & Rapia: Surrur. Tee oma marimekkosi.) tuttu Minuuttimekko. En uskaltanut heti leikellä lempikankaitani, joten otin käsittelyyn vanhan yläosastaan hiutuneen pussilakanan, jonka huusin alkukesästä parilla eurolla tiedätte-kyllä-mistä-netistä. Hieno tuli! Hienompi kuin uskalsin toivoa.

Ihan minuutissa ei valmista syntynyt – eikä tunnissakaan – mutta himputin yksinkertainen luomus tämä loppujen lopuksi on. Lähinnä kuvion kohdistaminen ja reunojen kanttaus veivät aikaa. Kanttinauhaa kului käsittämätön määrä. Oli muuten ensimmäinen kanttaustyöni, joten jälki on odottamattoman siistiä.

Takaosan leikkaus ja nauhakiinnitys ovat suloiset!

Seuraavan Minuuttimekon teen kokoa pienempänä, jotteivät rintsikat loista kainaloista (heh, tahaton riimi)... Tämän värikin on Äidin kalpealle hipiälle turhan hailakka, mutta ehkä tämän voisi vielä värjätä? Tahi sitten joku S-kokoinen ystäväni saa kohtapuoliin spontaanin lahjan.

p.s. Vaivauduin viimein käyttämään oikeaa kameraa. Maksaa vaivan! Värit ovat huomattavasti totuudenmukaisemmat kuin nokialaisella räpsityissä. Ehkäpä otan tämän tavaksi...

Notkoselkämekko

Äidin etupuolelle on jäänyt raskausajoilta muistoja, jotka tekee mieli piilottaa katseilta. Myös notkoselkä vaikeuttaa hyvin istuvien vaatteiden löytämistä, joten olen pitkään miettinyt millainen vaate sekä peittäisi "sotavammat" että näyttäisi sirolta kuin pikkiriikkinen kantajansa. Pelkkä säkkimalli ei siis oikein meikäläiselle riitä, vaan selän leikkauksen tulisi myötäillä notkoa, jotten näytä perunalta.

Tässä ensimmäinen yritelmäni kyseisessä haasteellisessa tehtävässä (bändikaveri nappasi nopeat kuvat treeneissä...).

En ole täysin tyytyväinen, sillä rinnan alla saisi olla vähän enemmän istuvuutta. Näytän edelleen perunalta, mutta onneksi vain edestä. Selkäpuoli onnistui muodoltaan erinomaisesti. Tykkään tällaisista rennoista niskalenkkivaatteista, joita voi yhdistellä erilaisiksi kokonaisuuksiksi. Täytynee kehitellä ideaa edelleen!

Kolmen konstin mekko

Vihdoinkin iski akuutti tarve harventaa huuto.net:istä hamstraamaani kierrätyskangaskasaa! Sain äsken valmiiksi päivällä aloittamani ompeluksen, jonka 4-vuotta täyttävä kummityttö saa synttärilahjaksi ensi viikolla.

Kolmen konstin mekon kaava ja ohje löytyvät Ottobre Designin numerosta 3/2009. Näitä on nähty liuta lukuisissa käsityöblogeissa, mutta malli on tosiaan syötävän suloinen! En löytänyt varastoistani kivaa nauhaa pääntielle, joten taiteltu vinonauha saa kelvata. Tekisi vielä mieli koristella tätä jotenkin. Ehkä tasku? Röyhelö helmaan (kohtaan, jossa väri vaihtuu)?

Kamalia nämä puhelimella otetut yökuvat. Täytynee lisätä tänne valoisakin versio, kunhan aurinko nousee...

Hääkoristeluja ja skräppäystä

Äiti käytti keväällä lukemattomia (öisiäkin) tunteja pikkuveljensä häiden kutsukorttien ja koristeiden valmistukseen. Toukokuisten juhlien teemavärinä oli vihreä. Morsiamen sisar mm. neuloi SATA (100!) koivunlehteä servettien koristeeksi sekä leipoi kakut – Äiti hoiteli mm. menut, pöytä- ja paikkakortit.

Paikkakortit morsian tilasi netistä, ja niihin kirjoitin retrovihreällä (evergreen, joka näyttää kuvassa liian tummalta) kalligrafiatussilla vieraiden nimet. Meni "muutama" tunti etsiessä ja harjoitellessa sopivaa fonttia...

Tässä morsiusparin nimitaulu keskeneräisenä. Kukkiin tuli vielä pienet vihreät pilkulliset napit. Kartongille leimatun hääparin asuja korostin lopuksi retrovihreästä leimasinkuvasta leikatuilla puvuilla. Harmi, etten tajunnut ikuistaa valmista tuotosta...

Menutekstit alla vielä suunnitteluvaiheessa.

Tärkeää informaatiota...

Eniten aikaa vei kälyn polttarikansio, joka oli samalla ensimmäinen skräppäysharjoitelmani. Kansiota varten jokainen juhlija toi minulle morsiameen liittyvän kuvan sekä pienen tarinan yhteisestä historiastaan. Tässä osa monenkirjavista sivuista. Vihreän teeman mukaan mennään edelleen.

Toiseen osaan valitsin kuvia polttareista. Tämä jälkimmäinen osuus on huomattavasti loogisempi (ja yksinkertaisempi) kokonaisuus, koska tuotin kaiken materiaalin itse. Toisaalta olin myös ehtinyt harjoitella ensimmäistä osaa vääntäessä melkoisesti... Tässä muutama sivu.

Aikamoinen urakka, mutta oli se kenties lopputuloksen arvoista. Pikkuveljen polttarikuvat oli tallennettu iPadille... Olisi tämän siis voinut hoitaa helpomminkin! Toivoakseni albumi on ihana muisto rakkaalle kälylle – on se ainakin huolella käsin tehty :)

Valvomo

Ei tullut Äidille taaskaan uni silmään. Maailma on täynnä asioita, joita olisi kivaa tehdä. Ryhdyin toimeen.

Löysin pari viikkoa sitten mökin ullakolta kaksi vanhaa, puista naulakkoa. Pienempi, punaiseksi maalattu, oli viimeksi ollut käytössä vanhempieni opiskelijaboksissa 1970-luvun alkupuolella. Mikä pyhäinhäväistys jättää tuollainen aarre vuosikymmeniksi lojumaan! Nyt naulakko saa arvoisensa kodin: siitä tulee täydellinen kaluste pikkuprinsessojen keittiöön, jossa on jo saman värinen hella.

Pidempi naulakko oli vaaleahkon puun värinen, täysin mitäänsanomaton ja kolhujakin kärsinyt. (Hitto, kun en hoksannut ottaa kuvaa ennen maalausta...) Ajatukseni oli ensin maalata tylsimys ohuelti valkoiseksi, mutta kotoa sattui löytymään myös kirkuvan punaista askartelumaalia. Hieno pari toiselle naulakolle siis!

Tässä sitä taas kasvatetaan univelkaa. Vuosien valvomisen jälkeen ei kai pitäisi tuntua missään, mutta pakko on Äidinkin myöntää, että nyt vähän heikottaa. Taitaa jäädä lakkaaminen myöhemmäksi. (Kenties jotain koristeitakin? Prinsessojen mielestä niitä ei ole koskaan liikaa.)

Innoittajia

Äiti on totaalisen hurahtanut käsityökirjallisuuteen. Vaikkei ohjeiden pohjalta ryhtyisi edes mitään väsäämään, hyvin kuvitettua kirjaa on äärettömän nautinnollista selailla inspiraatiota etsiessä.

Viime vuosina on ilmestynyt iso liuta suloisia, värikkäitä, innostavia kirjoja, jotka on ollut ihan pakko hankkia omaan kirjahyllyyn. Tässä konkurssissa ei ole yhtään auttanut Juju-kirjakerhoon liittyminen, sillä sieltähän näitä käsityöihanuuksia pukkaa tiuhaan tahtiin. Kirjastoakin on toki tullut käytettyä, mutta parhaat innoittajat on oltava pysyvästi käden ulottuvilla... Etenkin kierrätysaiheisia teoksia tulee avattua tiuhaan.

Tässäpä muutama Äidin hyllyyn tiensä löytänyt, sormet syyhyämään saava opus, joita en voi muuta kuin suositella. Moni näistä on ollut klassikko jo syntyessään, mutta ehkäpä joku löytää joukosta uusiakin tuttavuuksia.

Mari Savio & Kati Rapia:

Juju. Erilainen lastenvaatekirja.
WSOY
2009

- hurmaava satumaailma
  värikkäistä retrokankaista
  (pakko kokeilla kaikkea!)

Raija Puukko, Marjo Koivumäki

& Satu Kontinen:

Anna hyvän kiertää.

Ekoaarteet omin käsin.
Atena
2010

- ihania käyttö- ja koriste-
  esineitä vanhaa kierrättäen

Raija Puukko & Marjo Koivumäki:

Ekodeko. Sisusta kierrättäen.
Atena
2011

- ihania käyttö- ja koriste-

  esineitä vanhaa kierrättäen

Kaarina Korventaka

& Päivi Forsström:

Kutsuvat kortit.
WSOY
2011

- ehtymätön idea-aitta

  leimailuun ja leikkelyyn

Hanna Välitalo: Silmukoita,

siksakkia ja pala suklaakakkua.
Tammi
2009

- käyttökelpoisia tuunausideoita

- joku kehui kakkuohjettakin
  (täytyypä kokeilla)

Laura Sinikka Wilhelm
& Marjo Koivumäki:
Olipa kerran housunpuntti.
Vanhojen vaatteiden uusi elämä.
WSOY
2011

- todella monipuolinen
- uusiokäyttöön innostava

Emma Hardy:

Ompele kaunista lapselle.
25 helppotekoista vaatetta
0–5-vuotiaille.
Kustannus-Mäkelä
2010

- ajattomia malleja
- selkeät kuvitetut ohjeet

Gerd Gellein Merkesdal:
Punavalkoisia tilkkutöitä.
WSOY
2011

- monipuolinen
- kaunis
- selkeät ohjeet