Kortteja, kortteja, kortteja

Suunnittelimme ja askartelimme muksujen kanssa onnittelukortteja. Tytöt valitsivat itse leimasimet ja tekstit. Äiti vähän johdatteli sommittelussa, mutta suunnitelmat ovat muutoin tyttöjen omat. Kuopus jätti varsinaiset työt Äidin kontolle, mutta Esikoinen leimasi ja teippasi oman korttinsa oikein mielellään.

Ystäväpariskunnan valmistujaisiin valitsin muutamaa päivää aiemmin hieman "aikuisemman" värimaailman. Näyttääpäs kovin synkältä. Sininen olisi ollut ihanan raikas ja keväinen.

Sinänsä varsin kattavasta soitinleimasinvalikoimastani uupui kontrabasso, joten sello sai toimittaa tätä virkaa. Yritän uskotella itselleni, ettei ammattibasisti  huomaa eroa. (Yeah, right!)

*

Äidillä on nykyään aikaa ja energiaa ainoastaan tällaisiin yhden päivän/illan/yön korttiprojekteihin. Muutama virkkaustyö on toki tekeillä alinomaa. Ehkäpä ne joskus päätyvät arkistoihin asti.

Kaunista kevätviikonloppua!

Joulun jäljiltä – osa 2: paketteja

Parasta joulussa:

1) perhe, sukulaiset, ystävät

2) ruoka

 ...ja...
3) kauniit paketit!

Parina viime vuonna ovat poppoomme joulukortit ajan puutteessa jääneet kokonaan lähettämättä ja joulupaketit käärimättä paperiin. Epäekologisuuden verukkeella on lahjojen ympärille kääräisty vain nauha. Tänä vuonna aikaa oli hämmentävän paljon enemmän kuin edellisvuosina, joten sain uhrattua muutaman hetken ystävien ja sukulaisten muistamiselle.

Minua ilahduttaa valtavasti lahjojen yksilöllisyyden eteen nähty vaiva. Lapsille toki ostetaan lelut ja kirjat kaupasta, mutta itse tehty lahja on aina parempi kuin säkillinen uusia. Tänä vuonna sukulaisemme saivatkin joululahjaksi itse soitettua ja laulettua musiikkia. Siippa äänitti vuoden 2013 aikana molempien tyttöjemme soittoa ja miksasi joulukuun aikana lahjalevylle kokonaiset 19 kappaletta! Bonuksena lisäsimme paketteihin Äidin ja Isin viime vuonna julkaisemia äänitteitä.

Tänä vuonna tein pakettikortit itse. Tigerista ostettuihin tyhjiin tägikortteihin oli helppoa leimailla lahjan saajan nimi ynnä asiaan kuuluvat koristukset. Nuottikuvio on leimattu valkoisella VersaCraftilla, tekstit mustalla VersaFinella, ja reunat tummennettu ruskealla Distress Inkillä (värinä 'vintage photo').

Paketointiin käytin Tiimarin (nyyh!) papereita (vaaleanruskeaa pakkauspaperia, yksivärisiä sekä kuviopaperia) ja juuttinarua. Erään lahjan muotokieli asetti omat haasteensa kauniille paketoinnille, mutta siitä selvittiin mittanauhaleimasimella ja mustalla VersaFinella.

Paitsi että kauniita paketteja on mukavaa antaa, sainpa myös tyydytettyä hieman käsillätekemisen kaipuutani superkiireisen syksyn jäljiltä :)

Joulun jäljiltä – osa 1: kortteja

Kiireisimpinä vuosina Äidin aika ei ole riittänyt joulukorttien tekemiseen. Edes valmiita kortteja ei ole meiltä lähtenyt maailmalle pariin vuoteen. Tänä jouluna otin vahingon takaisin suunnittelemalla kortit hyvissä ajoin, ja edistin hommaa pikkuhiljaa.

Harmaa kartonkikortti on leimattu kauttaaltaan tekstileimasimella ja valkoisella VersaCraftilla. Valkoiselle tulostuspaperille leimasin nuotteja mustalla VersaFinella ja revin reunat. Pieni sydän on leikattu vihreästä pilkkupaperista. Liimanauhaa kului metrikaupalla ja kohotarratyynyjäkin iso kourallinen.

Takapuolella lahjapaketit ja teksti mustalla VersaFine-musteella. Allekirjoitukset valkoisella geelikynällä.

Soitonopettajan korttiin leikattiin oikein lahjapaperiakin.

Kuoriin leimasin punaisella VersaFine-musteella nappilistan.

Valmistautumisesta huolimatta viimeistely ja osoitteiden etsintä jäi viimeiseen iltaan ja yöhön... (Mistä lähtien joulukortit on pitänyt postittaa jo 13. joulukuuta, kysynpähän vain?!?) Anopin taisin herättää vielä puoliltaöin etsimään siskonsa osoitetta karttaohjelman satelliittikuvista ;D Hyvissä väleissä olemme silti edelleen!

Paristopurkki

Lipaston laatikosta löytyi herkkupurkki n. 10 vuoden takaa! Tämä kertonee jotain Äidin arjenhallintakyvystä... Sekä kierrätyspakkomielteestä, jonka vuoksi en purkista aikanaan luopunut. (toim. huom. Herkut tuli toki pisteltyä poskeen oitis.)

Kyseessä on risteilyltä mukaan tarttunut Lakridsfigurer-purnukka, josta jo muinoin aioin tehdä säilytysvälineen. Nyt kun tuo sattui osumaan silmään, mustavalkopunainen värimaailma herätti ajatuksen liimata pintaan vastatilaamiani, samanvärisiä kuviokartonkeja. Avuksi pääsi myös uusi Dymo-kirjoittimeni. (Ostin vehkeen Clasulta n. 2 viikkoa sitten, ja jo nyt se reistaa eikä jätä E:n ja S:n jälkeen riittävää rakoa... Heitin jo kuitinkin mäkeen, perhana.)

Pohjaa kiertävä kartonki oli kellastunut, joten maalasin näkyviin jäävät reunat kirkkaanpunaisiksi askartelumaalilla. Sävy on täsmälleen sama kuin kannessa.

Ohuet kartongit kiinnitin tölkkiin ja toisiinsa korttiaskarteluun tarkoitetulla liimateipillä. Varsin nopsa tuunaus siis. Nähtäväksi jää, kestääkö liimaus ja pysyykö pinta siistinä.

Nopeita nukenmyssyjä

Ystävä sai poikavauvan. Piti viedä tuliaisia. Noudatin 60 cm vauvan kypärämyssyn ohjetta tiukasti. Vähän liian tiukasti...

Osapuilleen yhdessä päivässä valmistuneen ensiversion kannustamana tartuin uudelleen puikkoihin. Seuraavaan yksilöön löysäsin käsialaa ja valitsin koon 70. Lopputulos oli ainakin tuplasti suurempi... Noh, menee luultavasti pojan päähän vielä ensi kesänäkin. Kuvaa isommasta myssystä en valitettavasti ehtinyt napata, sillä sain sen valmiiksi autossa noin 2 minuuttia ennen vauvakotiin saapumistamme.

Nämä pipot on tuunattu rikkinäisistä miesten villasukista, joiden jalkaterät ja kantapäät olivat värjäytyneet (märissä kengissä?) pilalle. Varret olivat vielä loistokunnossa, joten leikkasin ne irti ja solmin leikatun pään ympärille tiukasti pätkän harmaata villalankaa. Istuvat kuin valetut, ja työhön kului aikaa alle minuutti.

Nukkekolmikko myssyineen myös täällä.

***

Aamuisen sumuverhon väistyttyä toivotan aurinkoista syyspäivän jatkoa!

Muista!

Yöllisiä onnittelukortteja (+ jonkinmoiset ohjeet)

Muutama pikkuihminen vastaanottaa lähiaikoina käsintehdyn kortin pakettinsa kera.

________________________________________

Pöllö

Eräälle uudelle tulokkaalle sitaatti A. A. Milnen romaanista Nalle Puh.

Paperit:

- valmis pöllökuvioinen korttipohja

- kukallisia kuviokartonkeja

Työvälineet:

- sakset

- piparikukka- ja ympyräleikkuri

- musta ohut tussi

- kohotarratyynyjä

________________________________________

Ötökät

4-vuotiaalle miehenalulle ötököitä sekä kääntöpuolelle matkailuaihe.

 

Paperit:

- vihreä korttipohja

- mustaa ja vihreäruudullista kartonkia

- valkoista vesiväripaperia

- postimerkiksi kuvallista kartonkia

Leimasimet:

- ompeluaiheinen spiraali

- numero ja kirjaimet

- iso ötökkä

- postiaiheisia leimasimia

Muuta:

- pilkullista washiteippiä

Työvälineet:

- akryyliblokkeja leimasimille

- retrovihreää, mustaa ja farkunsinistä

leimasinmustetta

- kaksi erikokoista ympyräleikkuria

- sakset

- liimanauhaa ja kohotarratyynyjä

________________________________________

Kukkalähetys

5- ja 6-vuotiaille neidoille tyttömäisen pirteää.

Paperit:

- vaaleanvihreä taitettu korttipohja

- pinkkiä ja vaaleanvihreää kuviokartonkia

- valkoista vesiväripaperia

- valkoista ohutta kuultopaperia

Leimasimet:

- kirjaimet

(- kortin sisäpuolelle lahjapaketteja)

Muuta:

- iso paperikukka

- nappi

- raidallista teippinauhaa

Työvälineet:

- akryyliblokki leimasimille

- mustaa ja retrovihreää leimasinmustetta

- pieni ympyräleikkuri

- sormeen laitettava tuputtaja (ympyröiden

reunojen varjäämiseen leimasinmusteella)

- boordileikkuri

- sakset

________________________________________

Kirjekuoret

Paperit:

- vihreä neliönmallinen kirjekuori

- valkoista vesiväripaperia

Leimasimet:

- ompeluaiheinen spiraali

- postiaiheiset leimasimet

- pieni kukka

Työvälineet:

- akryyliblokkeja leimasimille

- retrovihreää ja mustaa leimasinmustetta

- sakset

- liimanauhaa

- tarrakone (ks. alta!)

...ja samalla vaivalla kokeilu ruskeaan kuoreen.

Leimasimet:

- ompeluaiheinen spiraali

- postiaiheiset leimasimet

Työvälineet:

- valkoista leimasinmustetta

- vesileimamustetta

- kartonkia ja sakset (valkoisella

leimattujen alueiden peittämiseksi)

________________________________________

Mainitsemani tarrakone, jolla vaaleanvihreiden kirjekuorten pikkukukkatarrat on tehty, on tuore löytö Sinellin nettialennusmyynnistä. Hauska vempele. Täytyypä miettiä muitakin käyttökohteita.

Varsin monta yöllistä tuntia sain korttien väsäämiseen kulutettua. Jo pelkkä suunnittelu vie mahdottomasti aikaa, ja toteutus vähintään yhtä kauan. Mutta onpa kyllä mahtavaa antaa muksuille itsetehtyjä kortteja ja tyydyttää samalla omaa käsillätekemisen tarvetta!