Pussilakanasta ommeltu minuuttimekko sai kaverin! Tämä tosin syntyi jo syyskuun puolella, mutten ole ehtinyt räpsiä kuvia todisteeksi.
Lokakuun alussa Äidille suotiin mahdollisuus iltarientoon, jonne ei kuitenkaan löytynyt vaateröykkiöden seasta mitään päällepantavaa. On kummaa, että ihminen voi omistaa järjettömiä kasoja pukineita ja kuitenkin käyttää niistä vain pientä murto-osaa. No mitään ei tietenkään voi heittää pois, koska jokainen vaatekappale on potentiaalinen uuden ompeluksen alku...
No niin. Tällä mekolla oli siis tarve tulla ommelluksi.
Ihastuin jo aiemmin Surrur-kirjan Minuuttimekon malliin. Ensimmäinen versioni (jonka ompelin S-kokoisen kaavan mukaan lisäten saumanvarat sivuille ja olkasaumoihin) tuntui löysältä etenkin kainaloista. Tummanruskean topin kanssa väljyys ei onneksi ole haitannut. Eurokankaan palalaarista löytämääni ihanaan joulukankaaseen sovelsin XS-kokoa ja jätin saumanvarat lisäämättä. Istuu kuin unelma!
On aina yhtä jännää, miten erityylinen kokonaisuus voi muodostua erilaisia kankaita käyttämällä.
Tämä uusi on varsin salonkikelpoinen mekkonen. Eikä varmasti ole viimeinen Minuuttimekko, jonka teen. Loistava malli meikäläiselle – ja blogistien upeiden kuvien perusteella monelle muullekin.
Edelleenkin Minuuttimekon herkullisin ja hurmaavin yksityiskohta on niskapuolella sijaitseva pisaranmuotoinen halkio. Oooooh!
Sovituskuvia saatte odotella. Ensin täytyy värvätä joku kameran taakse.
Löysitpä ihanan kankaan!
VastaaPoistaNo niinpä! Tuo on modafabricsin Lumière de Noël by French General (joulukangas siis!), joka hurmasi minut gudrunsjödenmäisyydellään. Pariksi löysin ison palan saman sarjan kangasta päinvastaisella värityksellä, vähän erilaisella kuviolla. Myös tytöt saavat niistä jonkinmoiset mekot – ostin iiiiiisot palat :)
VastaaPoistaHmm, pitäisköhän kokeilla tuota kaavaa.
VastaaPoista