Kirjalaatikko (making of)

Kirjat ovat inspiroineet Äitiä kakarasta asti. Lukemaan opin 3-vuotiaana tiiraamalla Hesarin tekstejä pöydän väärältä puolelta, ja mökkinaapurin valtavat Aku Ankka -varastot edesauttoivat minilukutoukan innostuksen muuttumista addiktioksi. Ensimmäinen kokonaan itse lukemani romaani taisi olla A. A. Milnen Nalle Puh, jonka sain 5-vuotislahjaksi. Opuksia Äidille on sittemmin kertynyt hyllymetreittäin, mikä on osaltaan johtanut kodin säilytysongelman jatkuvaan pahenemiseen (yhtään ei helpota myöskään se seikka, että kanssa-asujatkin ovat jonkinmoisia kirjafriikkejä)...

Olen tehnyt kirjaston poistohyllystä löytöjä haaveenani jonain päivänä kierrättää vanhat hylätyt opukset jollain keinoin. Kirjat ovat kuitenkin olleet minulle esineinä aina jotenkin 'pyhiä', joten tähän projektiin tarttuminen vaati rutkasti kypsyttelyä. Ystävän lähestyvä syntymäpäivä sai minuun vihdoin puhtia, ja ajatus lahjalaatikosta alkoi kyteä. Löysinkin mainion ohjeen, jossa väsäyksen vaiheet on esitelty perusteellisesti. Sitten vain sopivaa kirjaa valitsemaan. Ystäväni on kallellaan varsin raskaaseen musiikkiin, joten tämä opus sopi täydellisesti!

Ohjetta noudattaen ryhdyin hommiin. Ensin väsäsin liimaseoksen: puolet EriKeeperiä, puolet vettä.

Seuraavaksi valitsin ensimmäisen kaiverrettavan sivun ja jätin sen vielä odottamaan (HUOM! Tsekkaa eri vaiheet vielä OHJEESTA – siellä selitetään miksi!)

Siveltyäni liiman sivujen ulkoreunoihin piti kirja laittaa puristukseen. Väliin laitoin korokkeen, jotteivät säästettävät sivut liimautuisi kiinni.

Koska reuna hieman rypistyi kostuessaan, laitoin senkin vielä painon alle ennen lopullista kuivumista. Välissä viivoitin, jottei liima tartu painoon.

Kun reuna oli jokseenkin kuivunut, aloitin kaiverrushommat. Työkaluna käytin mattoveistä.

Kuten näkyy, meikäläisen kärsivällisyys ei oikein riitä kovin huolelliseen työskentelyyn. Eli rosoa syntyi, mutta mitäpä tuosta. Onpahan taas itse tehdyn näköistä jälkeä!

Kun pohja oli saavutettu, liimasin sivut kiinni toisiinsa sisäpuolelta.

Koskapa liimaus tahtoi jälleen rypistää sivuja, laitoin reunan kunnon puristukseen ennen lopullista kuivumista. Alimmaisena muovinen leikkuulauta tarttumisen estämiseksi.

Vasta tämän jälkeen liimasin jäljelle jätetyn sivun kiinni aukon reunoihin. Lopuksi leikkasin aukon päällimmäiseen sivuun (eipä tullut näköjään napattua tästä vaiheesta kuvaa...).

Pohja näytti kovin vaisulta, joten kaivelin kirppikseltä vuosia sitten löytyneestä nuottikasasta tarpeettoman sivun ja liimasin sen koristeeksi pohjalle. Jälkeenpäin ajatellen nuotin revityt reunat olisi voinut tummentaa leimasinvärillä, koska pohja on kovin samansävyinen...

Decoupage-lakka käpristi paperipäällysteisen pohjan, joten puristus oli jälleen paikallaan. Laitoin kostean pohjan päälle sopivankokoisen kartonkikirjan eristettynä elmukelmulla.

Sitten vielä kirjahyllyyn sopivankokoisten opusten väliin tehokkaaseen puristukseen. (Melkoisen sekalaisia teoksia sitä onkin hyllyyn kertynyt. Michael Moore oli ihan hauska ja Arundhati Roy aivan ihana, mutta tuota Paasilinnaa en ole koskaan edes lukenut...)

No mutta. Niin oli lahjalaatikko valmis. Saanko esitellä: Säveliä pimeydessä (Musik i mörker)!

Täyte jääköön vielä salaisuudeksi siltä varalta, että sankari sattuisi vierailemaan Äidin blogissa...

Palmikoita

Etsin taannoin netistä kivaa kämmekäsohjetta, ja satuinkin löytämään K niin kuin Koti -blogista kuvan kauniilla palmikkokuviolla neulotuista kämmekkäistä. Olen aiemmin neulonut ainoastaan peruspalmikkoa, joten minulla ei ollut aavistustakaan miten kyseisenlaisen superhienosti risteilevän kuvion saisi aikaiseksi. Ulla-nettineulelehdestä bongasin Skepp-o-hoj -neuleen, jonka palmikkokaavio muistutti kaipaamaani. Piirsin oman kaavioni edellämainittua soveltaen ja siitä oppia ottaen.

Koskapa epäilin, että kaaviotani seuraamalla kuvio olisi saattanut mennä käytännössä ihan päin helvettiä, neuloin tavoistani poiketen KOETILKUN – voitteko kuvitella? No hienostihan tuo ohje näyttää toimivan.

Kaavio olkoon vapaasti käytettävissäsi. Itse ajattelin neuloa kämmekkäiden lisäksi keepin tahi muun hartianlämmittimen, jossa kuvio kulkee vaakasuoraan.

Isänpäiväpaita 2011

Isänpäiväpaita vuosimallia 2011
by LAPSI design :)

Prototyyppi

On näemmä jäänyt dokumentoimatta marraskuussa valmistunut heijastin. Tarvikkeina jämäkierrätyskangasta, heijastinnauhaa, itseliimautuvaa kangasnauhaa, eriparin nappeja sekä pieni avainrengas ja kapea nauha ripustusta varten.

Note to self:

Silkkinauha purkaantuu. Muuten tuli kiva ja välkky tyyppi. Ensi kerralla uskaltanen käyttää kauniimpaa kangasta.

Jalkainlämmittimiä

Joulurundilla keikkabussissa oli kuin olikin aikaa saattaa päätökseen yksi ikuisuusprojekteistani – yksinäinen villapolvisukka sai viimeinkin ystävän!

Novitan ohje palmikkosukkiin löytyy täältä.

Kiertueesta toipuessani rykäisin kiukulla parissa päivässä toisetkin sukat, tällä kertaa Aino-tädin mallilla.

Ohje näihin sukkiin löytyy yllä olevan linkin takaa. Joka toinen kerros neulotaan siis oikeaa (nurjat silmukat nurin). Kuvio neulotaan 14 silmukalla, mutta kantapään kiilakavennuksissa pohjaa voi hyvin kaventaa (10 s / 1. ja 4. puikko). Onhan sukan syytä istua hyvin, jotta se mahtuu kenkään...

Kärkikavennukset tein 1. ja 3. puikon lopussa (2 o yhteen) sekä 2. ja 4. puikon alussa (ylivetokavennus). Meikäläisen pitkille isovarpaille olisi pitänyt neuloa pyöreäkärkiset sukat, mutta olenpahan ensi kerralla viisaampi.

Helposti addiktoituva ihminen kun olen, villasukkien neulomiseenkin onnistuin jäämään koukkuun. Näitä alkaa olla jo omiksi tarpeiksi, joten seuraavaksi lienee sukulaisten vuoro. Väri- ja mallitoiveita saa esittää!

Pellavatyyny in action

EDIT: Lisää kuvia tyynystä löytyy täältä.

Pehmeää pellavaista

Äidin pikkuveli avioitui toukokuun lopulla. Koskapa eräs nuorelleparille aikomistani häälahjoista ei valmistunut määräaikaan mennessä, se hautautui useaksi kuukaudeksi keskeneräisten käsitöiden säilöön. Kaivoin tekeleen esille n. viikko sitten (huom. MARRASkuussa), ja viimeistelin viimein työlään ristipistokuvan. Vaan yhä jäi lahjan valmistuminen puolitiehen.

Kiitokset isänpäivän, sain työn viimein valmiiksi ja toimitettua asianosaisille! Freelancerperheessä on nimittäin se ongelma, että vanhemmat joutuvat tekemään töitä vuorotellen hoitaakseen pienet lapset kotona. Vapaapäiviä ei viikossa ole, koska vähintäänkin toisella on silloin treenit tms. No, isänpäivänä olimme kerrankin kaikki kotosalla, joten äidillekin suotiin pieni ompeluhetki...

Tadaa – tässä lähes puolen vuoden odottelun tulos:

Eli sohvatyynyhän se. Isänpäivän kunniaksi kuvattuna Äidin oman isin (ja äidin) kotona (jossa on huomattavasti siistimpää kuin meillä).

Pysyttelin maanläheisissä sävyissä, sillä nuorenparin kotona on hillitty värimaailma. Valitsin pellavakankaan kaveriksi pitseihin ja ompelulankoihin puuvillaa, jotta tyynyn voi helposti värjätä mikäli luonnonväri alkaa kyllästyttää.

Puiset napit ovat kerrassaan herkulliset! Ja pitsinauha, jota Äidin olisi pitänyt hoksata ostaa metritolkulla tulevaisuuden varalle.

Enpä muuten olisi koskaan uskonut uskaltautuvani napinläpien ompeluun. Ensikertalaiselta syntyi kuitenkin ihan kelpo jälkeä, koskapa ompelukoneesta löytyi näppärä toiminto tähänkin tarpeeseen.

Ristipisto-osuus sen sijaan ei onnistunut odotetusti. Alkuperäinen ohje löytyy opuksesta Kirjo punaista, valkoista, sinistä (Delage-Calvet et al.).

Suunnittelin aluksi kirjomista valkoisella tai muulla hyvin vaalealla värillä, mutta tämä tuntui liian jyrkältä ratkaisulta tyynyn muutoin pehmeässä värimaailmassa. Noh. Pellavan sävystä eivät sitten juurikaan erotu kuvan kukkayksityiskohdat...

Takaosakin on mitä on. Tyynyn pulleuden huomioon ottaen olisi kai pitänyt ommella napit vielä ylemmäs. Mutta eipähän tuota takapuolta tarvitse kaiken aikaa tuijotella.

Kokonaisuuteen olen joka tapauksessa tyytyväinen. Kelpaisi tuollainen omaankin kotiin. Tässäpä aloittelijallekin sopiva ohje:

1) Leikkaa etukappaleeksi 50 x 50 cm:n pala pellavakangasta.

2) Takaosaa varten leikataan kaksi pellavakangaspalaa, joiden koko on valmiissa tyynyssä 30 x 50 cm. LISÄÄ KORKEUTEEN haluamasi mittaiset KÄÄNTÖVARAT!

3) Päärmää molemmista takakappaleista toinen pitkä reuna.

4) Huolittele kaikkien kappaleiden avoimet reunat siksak-ompeleella (pellava purkaantuu herkästi).

5) Koristele etukappale. (Tästä vaiheesta pääsee helpolla, jos jättää ristipistohommat sikseen...)

6) Ompele ylemmän takakappaleen päärmättyyn reunaan kolme napinläpeä.

7) Silitä kaikki osat! Koska pellava rypistyy helposti, silitysrautaa kannattaa muutenkin käytellä ahkerasti.

8) Asettele kappaleet oikeat puolet vastakkain alla olevan kuvan mukaisesti (alempi takakappale päällimmäisenä), ja neulaa osat kiinni reunoistaan.

9) Ompele kappaleet yhteen suoralla ompeleella n. 1 cm päästä ulkoreunoista. Silitä.

10) Käännä tyynyliina oikein päin, sovita napit paikoilleen ja ompele ne kiinni alemman takakappaleen päärmeeseen.

11) Pujota tyyny sisälle ja sulje napit. Valmista tuli!

Yllä toinen tyynyn uusista omistajista, rakas iso pikkuveljeni :)

Sain myöhemmin illalla kuvia tekeleestäni uudessa kodissaan. Pariskunnan sohvakalusto on näemmä uusittu sitten viime visiitin, mutta hyvin sopii tyyny onneksi uudellekin sohvalle.