Porkkananpurija, vol. 2

Äidin lähipiiriin on siunaantunut viime aikoina vauvoja oikein urakalla, joten tämä puputtaja sai seuraajan.

Pupu on ristiäislahja serkkuni kolmoselle. Kaava on sama kuin edellisessä jänössä, mutta korvia levensin hieman latvoista. Kankaat ovat samoja kierrätyskankaita, joista tein viime syksynä sankarittaren isosiskolle tämän kolmen konstin mekon. Kanin sisälmysten virkaa toimittaa vanhan tyynyn (konepesty) vanu.

Origamilaatikoita

Tein taannoin eräille synttärisankareille suklaamuoteilla herkkuja, jotka tarvitsivat peitteekseen paketit. Opettele origamitaitajaksi -kirjasta löytyi passeli ohje kuusikulmaiseen laatikkoon.

En tajunnut miten kannet olisi pitänyt oikeaoppisesti tehdä, joten sovelsin vähän. Ihan hienot niistä tuli näinkin. Ja foliota sisälle.

Kauhean vähän noihin kyllä mahtui suklaata. Äidin oli pakko syödä loput itse. Voi harmi.

Pinnipöllö (LAPSI design)

Kuopuksen piipahtaessa yökylässä mummolassa 6-vuotias Esikoinen sai Äidiltä ainutkertaisen ehdotuksen: "Haluaisitko opetella käyttämään ompelukonetta?"

Alkoi innokas suunnittelu. Koska jokainen Äidin piirtämä Totoro näytti jänikseltä, Esikoinen päätti että viimein oli tullut aika valmistaa pinnipöllö, josta Äiti oli puhunut jo osapuilleen vuosi sitten. Etsimme Siksaksis:in ja Muita ihania:n blogeista inspiraatiokuvia pöllöistä ja piirsimme oman kaavan. Esikoinen valitsi ihan itse värikkäät kankaat ja nauhat.

Ompelun odotus oli käydä sietämättömäksi. Äidin oli nimittäin kiinnitettävä silmät, nokka ja nauhat ennen kuin Esikoinen pääsi huristelemaan tirpan kasaan singerillä. Tai siis Äiti polki ja Esikoinen ohjasi.

Unohdimme laittaa pöllölle siivet. Ja onhan tuo aika ruipelokin. Koska lopputulos ei ollut aivan mitä oli odotettu, alkoi perusteellinen pelihousujen repiminen, joka kesti noin puoli tuntia. Siitä selvittyään Esikoinen kuitenkin päätti ryhtyä untuvikon rakastavaksi emoksi.

"Söpöliini Muru [Sukunimi]" ei päässytkään tarkoitettuun tehtäväänsä vaan unikaveriksi. Tässä Äidin väkisin ottama sovituskuva.

 Esikoisen ensimmäinen ompelukoneella aikaansaama tuotos ♥

Porkkananpurija (making of)

Mitä viedä lahjaksi vauvaperheeseen, jos et ole muistanut (taaskaan) käydä ostoksilla ennen vierailua? Jotain itse tehtyä, tietenkin...!

Saanko esitellä – Puputtaja:

Ja näin niitä jänöjä syntyy:

1) Piirrä kaavat.

2) Valitse pehmeäksi kulunut kangas.
Piirrä kaavojen mukaan (lisää saumanvarat).

3) Leikkaa 2 kpl kehopaloja,
4 kpl käsiä ja 4 kpl jalkoja.

4) Etsi lisää kulahtanutta kangasta
masuksi ja kasvoiksi. Siksakkaa
irto-osat etukappaleeseen.

5) Täytä kädet ja jalat vanhasta
tyynystä poistetulla vanulla.
Tarkista raajojen pituus.

6) Asettele raajat paikoilleen.

7) Kiinnitä takakappale. Ompele ympäri.
Jätä täyttöaukko.

8) Totea, että unohdit kirjailla kasvot
porkkananpurijalle silloin, kun
etukappale vielä oli irrallaan...

9) Kirjaile silmät. Täytä jänis vanulla.
Ompele täyttöaukko kiinni.
Totea viimeistään tässä vaiheessa,
että pohjakankaaksi olisi kannattanut
valita väreistä tummempi.

10) Kauniita unia!

Kirjalaatikko (making of)

Kirjat ovat inspiroineet Äitiä kakarasta asti. Lukemaan opin 3-vuotiaana tiiraamalla Hesarin tekstejä pöydän väärältä puolelta, ja mökkinaapurin valtavat Aku Ankka -varastot edesauttoivat minilukutoukan innostuksen muuttumista addiktioksi. Ensimmäinen kokonaan itse lukemani romaani taisi olla A. A. Milnen Nalle Puh, jonka sain 5-vuotislahjaksi. Opuksia Äidille on sittemmin kertynyt hyllymetreittäin, mikä on osaltaan johtanut kodin säilytysongelman jatkuvaan pahenemiseen (yhtään ei helpota myöskään se seikka, että kanssa-asujatkin ovat jonkinmoisia kirjafriikkejä)...

Olen tehnyt kirjaston poistohyllystä löytöjä haaveenani jonain päivänä kierrättää vanhat hylätyt opukset jollain keinoin. Kirjat ovat kuitenkin olleet minulle esineinä aina jotenkin 'pyhiä', joten tähän projektiin tarttuminen vaati rutkasti kypsyttelyä. Ystävän lähestyvä syntymäpäivä sai minuun vihdoin puhtia, ja ajatus lahjalaatikosta alkoi kyteä. Löysinkin mainion ohjeen, jossa väsäyksen vaiheet on esitelty perusteellisesti. Sitten vain sopivaa kirjaa valitsemaan. Ystäväni on kallellaan varsin raskaaseen musiikkiin, joten tämä opus sopi täydellisesti!

Ohjetta noudattaen ryhdyin hommiin. Ensin väsäsin liimaseoksen: puolet EriKeeperiä, puolet vettä.

Seuraavaksi valitsin ensimmäisen kaiverrettavan sivun ja jätin sen vielä odottamaan (HUOM! Tsekkaa eri vaiheet vielä OHJEESTA – siellä selitetään miksi!)

Siveltyäni liiman sivujen ulkoreunoihin piti kirja laittaa puristukseen. Väliin laitoin korokkeen, jotteivät säästettävät sivut liimautuisi kiinni.

Koska reuna hieman rypistyi kostuessaan, laitoin senkin vielä painon alle ennen lopullista kuivumista. Välissä viivoitin, jottei liima tartu painoon.

Kun reuna oli jokseenkin kuivunut, aloitin kaiverrushommat. Työkaluna käytin mattoveistä.

Kuten näkyy, meikäläisen kärsivällisyys ei oikein riitä kovin huolelliseen työskentelyyn. Eli rosoa syntyi, mutta mitäpä tuosta. Onpahan taas itse tehdyn näköistä jälkeä!

Kun pohja oli saavutettu, liimasin sivut kiinni toisiinsa sisäpuolelta.

Koskapa liimaus tahtoi jälleen rypistää sivuja, laitoin reunan kunnon puristukseen ennen lopullista kuivumista. Alimmaisena muovinen leikkuulauta tarttumisen estämiseksi.

Vasta tämän jälkeen liimasin jäljelle jätetyn sivun kiinni aukon reunoihin. Lopuksi leikkasin aukon päällimmäiseen sivuun (eipä tullut näköjään napattua tästä vaiheesta kuvaa...).

Pohja näytti kovin vaisulta, joten kaivelin kirppikseltä vuosia sitten löytyneestä nuottikasasta tarpeettoman sivun ja liimasin sen koristeeksi pohjalle. Jälkeenpäin ajatellen nuotin revityt reunat olisi voinut tummentaa leimasinvärillä, koska pohja on kovin samansävyinen...

Decoupage-lakka käpristi paperipäällysteisen pohjan, joten puristus oli jälleen paikallaan. Laitoin kostean pohjan päälle sopivankokoisen kartonkikirjan eristettynä elmukelmulla.

Sitten vielä kirjahyllyyn sopivankokoisten opusten väliin tehokkaaseen puristukseen. (Melkoisen sekalaisia teoksia sitä onkin hyllyyn kertynyt. Michael Moore oli ihan hauska ja Arundhati Roy aivan ihana, mutta tuota Paasilinnaa en ole koskaan edes lukenut...)

No mutta. Niin oli lahjalaatikko valmis. Saanko esitellä: Säveliä pimeydessä (Musik i mörker)!

Täyte jääköön vielä salaisuudeksi siltä varalta, että sankari sattuisi vierailemaan Äidin blogissa...

Palmikoita

Etsin taannoin netistä kivaa kämmekäsohjetta, ja satuinkin löytämään K niin kuin Koti -blogista kuvan kauniilla palmikkokuviolla neulotuista kämmekkäistä. Olen aiemmin neulonut ainoastaan peruspalmikkoa, joten minulla ei ollut aavistustakaan miten kyseisenlaisen superhienosti risteilevän kuvion saisi aikaiseksi. Ulla-nettineulelehdestä bongasin Skepp-o-hoj -neuleen, jonka palmikkokaavio muistutti kaipaamaani. Piirsin oman kaavioni edellämainittua soveltaen ja siitä oppia ottaen.

Koskapa epäilin, että kaaviotani seuraamalla kuvio olisi saattanut mennä käytännössä ihan päin helvettiä, neuloin tavoistani poiketen KOETILKUN – voitteko kuvitella? No hienostihan tuo ohje näyttää toimivan.

Kaavio olkoon vapaasti käytettävissäsi. Itse ajattelin neuloa kämmekkäiden lisäksi keepin tahi muun hartianlämmittimen, jossa kuvio kulkee vaakasuoraan.

Isänpäiväpaita 2011

Isänpäiväpaita vuosimallia 2011
by LAPSI design :)