Lusikkataulu

Kirppikseltä löydetyt vanhat kehykset, pari somaa ajan patinoimaa lusikkaa, muropakettikartonkiin teipattuja kirjansivuja ynnä rautalankaa. Siinäpä tämä keittiötaulu kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Parvekepöytä

Tyttären syntymäpäiväjuhlasiivous eteni parvekkeelle, jossa lojui toimettomana ja erittäin tilaavievänä kirkkaanpunainen, kulunut Ikean Lack-pöytä. Koska pöytä olisi muutoin joutanut kaatopaikalle, päätin (viimein) kokeilla päällystämistä kirjaston kierrätyshyllystä löytyneen kirjan sivuilla.

Liisteriksi sekoitin puolet Eri Keeperiä ja puolet vettä. Vetelin liimasekoitetta useita kerroksia, ja vaikuttaa kyllä suhteellisen kestävältä pinnoitteelta. Kirppikseltä ostettu keltainen pitsiliina kruunaa pöydän, joka yksinään on loppujen lopuksi sangen hailakka.

Tosi kiva tuli! Uskoisinpa, että meiltä löytyy kohta muutamakin päällystetty huonekalu. Pari 60-luvun naistenlehteä odottelee nimittäin jo kovasti näytille pääsyä...

Pitsiliinatyynyjä

Come to the dark side, we have cookies!

Äiti innostui liitutauluista. Tässä eräs digitaalinen versio, jonka tekstin olen kirjoittanut käsin – mustalla ohuella tussilla valkoiselle paperille. Loput väänsin koneella. Tulipa samalla viimeinkin opeteltua, kuinka tehdään png-kuvia läpinäkyvällä taustalla! Huippuhauskaa ja hyödyllistä :)

Lisäilen tänne myöhemmin myös ihan oikeita, liidulla käsin kirjoitettuja tauluja. Luomussa Äitiä viehättää epätarkkuus ja sitä myöten inhimillisyys. Liitutaulutussit ja digiskräppäys tuottavat meikäläisen makuun liian steriilin lopputuloksen...

Ystävänpäivä

Digiskräppäystä

Voi herranjestas, kuinka kauan Äidin viimeisimmästä postauksesta on aikaa...

On tainnut olla melkoisen työntäyteinen vuosi!

Tai pari vuotta.

Tai jotain.

Käsityöharrastus on siis ollut hieman taka-alalla. Olen kuitenkin löytänyt uudenlaisen tavan purkaa luomisvimmaani: digiskräppäys!

Kekri, día de los muertos, halloween, pyhäinpäivä. Viikonvaihteessa muistellaan vainajia.

Tästä ei jää pöydälle paperisilppua. (Hurraa!)

Esikoinen täyttää vuosia.

Olen täysi noviisi skräppäyksessä ja askartelussa, mutta hiton kivaa tämä on! Niin kivaa, etten juuri ehdi nukkuakaan.

Sivustoja, joilla pääsee digiaskartelussa hyvin alkuun:

Pixel Scrapper – digitaalista skräppäysmateriaalia

ja sivuston käyttäjien omia lay outeja

PicMonkey – ilmainen kuvankäsittelyohjelma

Tällaisia väsäilen oman bändin kotisivuille.

Ilmaisia png-kuvia löytyy esim. Googlen kuvahaulla. Käyttöoikeudet kannattaa tarkistaa ennen julkisiksi lataamista. Kurkista esim. freevintagedigistamps.blogspot.com, josta löysin ensimmäiseen kuvaan taustan, istuvan naisen ja tuolin. Yhdistin kuvat PowerPointilla ja käsittelin halloween-teemaan sopivaksi PicMonkey-sivulla. Synttärikortin kaikki ainekset numeroa lukuunottamatta ovat Pixel Scrapper -sivustolta. Asettelut, varjot sekä värinmuutokset tein PowerPointilla. Viimeisessä kuvassa on sekalaista netin syövereistä löydettyä sälää yhdistettynä Pixel Scrapperin taustakuviin.

Bassorumpu matkalaukusta

Yhtyeeni valmistautuu paraikaa tulevan kesän ja syksyn keikkoihin. Maanantaina harjoituksista lähtiessämme puhuimme yhtyetovereiden kanssa matkalaukkubassorummun hankkimisesta, ja kuinka ollakaan – samalla hetkellä silmiimme osui pieni kirpputori ja yhdellä pöydällä juuri toivotunlainen matkalaukku!

Jouduimme hieman neuvottelemaan esineen lunastamisesta itsellemme, sillä laukku oli pöydässä aurinkolasikasan esillepanoa varten. Hinta oli lopulta hieman suolainen kirppislöydöksi, mutta toisaalta toimivasta ja hyvä-äänisestä soittimesta 20 € ei ole hinta eikä mikään. Matkalaukun runko on vaneria ja pinta nahkaa, joten soundit ovat kohdallaan.

Ostin Sinellistä kirjainsablonin ja töpöttelin vaahtomuovisiveltimellä valkoista Tiimarin (nyyh) akryylimaalia laukun etukanteen. Nyt kelpaa Juurakon matkustaa keikoille!

Jotta sain tekstin menemään tasan, aloitin keskeltä.

Ehhehe...

Hieman viimeistelyrapsuttelua tuo sablonin käyttö vaati, jotta jäljestä tuli siisti. Tähän hätään löysin kynsienhoitosetistä jonkinmoisen veitsen, jossa oli riittävän tylsä kärki. Ei tullut nahkapintaan reikiä.

Kortteja, kortteja, kortteja

Suunnittelimme ja askartelimme muksujen kanssa onnittelukortteja. Tytöt valitsivat itse leimasimet ja tekstit. Äiti vähän johdatteli sommittelussa, mutta suunnitelmat ovat muutoin tyttöjen omat. Kuopus jätti varsinaiset työt Äidin kontolle, mutta Esikoinen leimasi ja teippasi oman korttinsa oikein mielellään.

Ystäväpariskunnan valmistujaisiin valitsin muutamaa päivää aiemmin hieman "aikuisemman" värimaailman. Näyttääpäs kovin synkältä. Sininen olisi ollut ihanan raikas ja keväinen.

Sinänsä varsin kattavasta soitinleimasinvalikoimastani uupui kontrabasso, joten sello sai toimittaa tätä virkaa. Yritän uskotella itselleni, ettei ammattibasisti  huomaa eroa. (Yeah, right!)

*

Äidillä on nykyään aikaa ja energiaa ainoastaan tällaisiin yhden päivän/illan/yön korttiprojekteihin. Muutama virkkaustyö on toki tekeillä alinomaa. Ehkäpä ne joskus päätyvät arkistoihin asti.

Kaunista kevätviikonloppua!

Joulun jäljiltä – osa 2: paketteja

Parasta joulussa:

1) perhe, sukulaiset, ystävät

2) ruoka

 ...ja...
3) kauniit paketit!

Parina viime vuonna ovat poppoomme joulukortit ajan puutteessa jääneet kokonaan lähettämättä ja joulupaketit käärimättä paperiin. Epäekologisuuden verukkeella on lahjojen ympärille kääräisty vain nauha. Tänä vuonna aikaa oli hämmentävän paljon enemmän kuin edellisvuosina, joten sain uhrattua muutaman hetken ystävien ja sukulaisten muistamiselle.

Minua ilahduttaa valtavasti lahjojen yksilöllisyyden eteen nähty vaiva. Lapsille toki ostetaan lelut ja kirjat kaupasta, mutta itse tehty lahja on aina parempi kuin säkillinen uusia. Tänä vuonna sukulaisemme saivatkin joululahjaksi itse soitettua ja laulettua musiikkia. Siippa äänitti vuoden 2013 aikana molempien tyttöjemme soittoa ja miksasi joulukuun aikana lahjalevylle kokonaiset 19 kappaletta! Bonuksena lisäsimme paketteihin Äidin ja Isin viime vuonna julkaisemia äänitteitä.

Tänä vuonna tein pakettikortit itse. Tigerista ostettuihin tyhjiin tägikortteihin oli helppoa leimailla lahjan saajan nimi ynnä asiaan kuuluvat koristukset. Nuottikuvio on leimattu valkoisella VersaCraftilla, tekstit mustalla VersaFinella, ja reunat tummennettu ruskealla Distress Inkillä (värinä 'vintage photo').

Paketointiin käytin Tiimarin (nyyh!) papereita (vaaleanruskeaa pakkauspaperia, yksivärisiä sekä kuviopaperia) ja juuttinarua. Erään lahjan muotokieli asetti omat haasteensa kauniille paketoinnille, mutta siitä selvittiin mittanauhaleimasimella ja mustalla VersaFinella.

Paitsi että kauniita paketteja on mukavaa antaa, sainpa myös tyydytettyä hieman käsillätekemisen kaipuutani superkiireisen syksyn jäljiltä :)

Joulun jäljiltä – osa 1: kortteja

Kiireisimpinä vuosina Äidin aika ei ole riittänyt joulukorttien tekemiseen. Edes valmiita kortteja ei ole meiltä lähtenyt maailmalle pariin vuoteen. Tänä jouluna otin vahingon takaisin suunnittelemalla kortit hyvissä ajoin, ja edistin hommaa pikkuhiljaa.

Harmaa kartonkikortti on leimattu kauttaaltaan tekstileimasimella ja valkoisella VersaCraftilla. Valkoiselle tulostuspaperille leimasin nuotteja mustalla VersaFinella ja revin reunat. Pieni sydän on leikattu vihreästä pilkkupaperista. Liimanauhaa kului metrikaupalla ja kohotarratyynyjäkin iso kourallinen.

Takapuolella lahjapaketit ja teksti mustalla VersaFine-musteella. Allekirjoitukset valkoisella geelikynällä.

Soitonopettajan korttiin leikattiin oikein lahjapaperiakin.

Kuoriin leimasin punaisella VersaFine-musteella nappilistan.

Valmistautumisesta huolimatta viimeistely ja osoitteiden etsintä jäi viimeiseen iltaan ja yöhön... (Mistä lähtien joulukortit on pitänyt postittaa jo 13. joulukuuta, kysynpähän vain?!?) Anopin taisin herättää vielä puoliltaöin etsimään siskonsa osoitetta karttaohjelman satelliittikuvista ;D Hyvissä väleissä olemme silti edelleen!

Paristopurkki

Lipaston laatikosta löytyi herkkupurkki n. 10 vuoden takaa! Tämä kertonee jotain Äidin arjenhallintakyvystä... Sekä kierrätyspakkomielteestä, jonka vuoksi en purkista aikanaan luopunut. (toim. huom. Herkut tuli toki pisteltyä poskeen oitis.)

Kyseessä on risteilyltä mukaan tarttunut Lakridsfigurer-purnukka, josta jo muinoin aioin tehdä säilytysvälineen. Nyt kun tuo sattui osumaan silmään, mustavalkopunainen värimaailma herätti ajatuksen liimata pintaan vastatilaamiani, samanvärisiä kuviokartonkeja. Avuksi pääsi myös uusi Dymo-kirjoittimeni. (Ostin vehkeen Clasulta n. 2 viikkoa sitten, ja jo nyt se reistaa eikä jätä E:n ja S:n jälkeen riittävää rakoa... Heitin jo kuitinkin mäkeen, perhana.)

Pohjaa kiertävä kartonki oli kellastunut, joten maalasin näkyviin jäävät reunat kirkkaanpunaisiksi askartelumaalilla. Sävy on täsmälleen sama kuin kannessa.

Ohuet kartongit kiinnitin tölkkiin ja toisiinsa korttiaskarteluun tarkoitetulla liimateipillä. Varsin nopsa tuunaus siis. Nähtäväksi jää, kestääkö liimaus ja pysyykö pinta siistinä.

Nopeita nukenmyssyjä

Ystävä sai poikavauvan. Piti viedä tuliaisia. Noudatin 60 cm vauvan kypärämyssyn ohjetta tiukasti. Vähän liian tiukasti...

Osapuilleen yhdessä päivässä valmistuneen ensiversion kannustamana tartuin uudelleen puikkoihin. Seuraavaan yksilöön löysäsin käsialaa ja valitsin koon 70. Lopputulos oli ainakin tuplasti suurempi... Noh, menee luultavasti pojan päähän vielä ensi kesänäkin. Kuvaa isommasta myssystä en valitettavasti ehtinyt napata, sillä sain sen valmiiksi autossa noin 2 minuuttia ennen vauvakotiin saapumistamme.

Nämä pipot on tuunattu rikkinäisistä miesten villasukista, joiden jalkaterät ja kantapäät olivat värjäytyneet (märissä kengissä?) pilalle. Varret olivat vielä loistokunnossa, joten leikkasin ne irti ja solmin leikatun pään ympärille tiukasti pätkän harmaata villalankaa. Istuvat kuin valetut, ja työhön kului aikaa alle minuutti.

Nukkekolmikko myssyineen myös täällä.

***

Aamuisen sumuverhon väistyttyä toivotan aurinkoista syyspäivän jatkoa!

Muista!

Yöllisiä onnittelukortteja (+ jonkinmoiset ohjeet)

Muutama pikkuihminen vastaanottaa lähiaikoina käsintehdyn kortin pakettinsa kera.

________________________________________

Pöllö

Eräälle uudelle tulokkaalle sitaatti A. A. Milnen romaanista Nalle Puh.

Paperit:

- valmis pöllökuvioinen korttipohja

- kukallisia kuviokartonkeja

Työvälineet:

- sakset

- piparikukka- ja ympyräleikkuri

- musta ohut tussi

- kohotarratyynyjä

________________________________________

Ötökät

4-vuotiaalle miehenalulle ötököitä sekä kääntöpuolelle matkailuaihe.

 

Paperit:

- vihreä korttipohja

- mustaa ja vihreäruudullista kartonkia

- valkoista vesiväripaperia

- postimerkiksi kuvallista kartonkia

Leimasimet:

- ompeluaiheinen spiraali

- numero ja kirjaimet

- iso ötökkä

- postiaiheisia leimasimia

Muuta:

- pilkullista washiteippiä

Työvälineet:

- akryyliblokkeja leimasimille

- retrovihreää, mustaa ja farkunsinistä

leimasinmustetta

- kaksi erikokoista ympyräleikkuria

- sakset

- liimanauhaa ja kohotarratyynyjä

________________________________________

Kukkalähetys

5- ja 6-vuotiaille neidoille tyttömäisen pirteää.

Paperit:

- vaaleanvihreä taitettu korttipohja

- pinkkiä ja vaaleanvihreää kuviokartonkia

- valkoista vesiväripaperia

- valkoista ohutta kuultopaperia

Leimasimet:

- kirjaimet

(- kortin sisäpuolelle lahjapaketteja)

Muuta:

- iso paperikukka

- nappi

- raidallista teippinauhaa

Työvälineet:

- akryyliblokki leimasimille

- mustaa ja retrovihreää leimasinmustetta

- pieni ympyräleikkuri

- sormeen laitettava tuputtaja (ympyröiden

reunojen varjäämiseen leimasinmusteella)

- boordileikkuri

- sakset

________________________________________

Kirjekuoret

Paperit:

- vihreä neliönmallinen kirjekuori

- valkoista vesiväripaperia

Leimasimet:

- ompeluaiheinen spiraali

- postiaiheiset leimasimet

- pieni kukka

Työvälineet:

- akryyliblokkeja leimasimille

- retrovihreää ja mustaa leimasinmustetta

- sakset

- liimanauhaa

- tarrakone (ks. alta!)

...ja samalla vaivalla kokeilu ruskeaan kuoreen.

Leimasimet:

- ompeluaiheinen spiraali

- postiaiheiset leimasimet

Työvälineet:

- valkoista leimasinmustetta

- vesileimamustetta

- kartonkia ja sakset (valkoisella

leimattujen alueiden peittämiseksi)

________________________________________

Mainitsemani tarrakone, jolla vaaleanvihreiden kirjekuorten pikkukukkatarrat on tehty, on tuore löytö Sinellin nettialennusmyynnistä. Hauska vempele. Täytyypä miettiä muitakin käyttökohteita.

Varsin monta yöllistä tuntia sain korttien väsäämiseen kulutettua. Jo pelkkä suunnittelu vie mahdottomasti aikaa, ja toteutus vähintään yhtä kauan. Mutta onpa kyllä mahtavaa antaa muksuille itsetehtyjä kortteja ja tyydyttää samalla omaa käsillätekemisen tarvetta!

Talvi tulee – oletko valmis?

Nämä nuket ovat valmistautuneet kesän päättymiseen.

Vasemmalla näemme Veeran, joka on sonnustautunut Isin villasukan varresta leikattuun, ylhäältä langanpätkällä suljettuun myssyyn. Keskellä on Hannu pipossaan, jonka malli on kopioitu Isin samanmoisesta käännettyine reunuksineen ynnä antenneineen. Oikeanpuoleinen Nunnu on mielissään tuliterästä bambu-puuvillaisesta kypärämyssystään (jonka piti olla vauvalahja mutta päätyi nukenvaatteeksi Äidin kireän käsialan vuoksi).

Ottakaamme toki huomioon, että myös kesällä – purjehtiessa – pipo ja pitkät kalsarit ovat tarpeen.

Aurinkoista loppukesää!

Myssy ja tuubihuivi

Neuloin esikoiselle viime syksynä myssyn Moda-lehden ohjeella (8/2012). Resori osoittautui todella löysäksi, joten harsin reunaan jälkikäteen elastista lankaa pipon napakoittamiseksi. Myssystä tuli todella mieluinen, ja se sai talvella kaverikseen lämpimän tuubihuivin. Malli on Äidin päästä (eli hyvin yksinkertainen), kuitenkin samalla pintaneuleella ja langalla. Virkkasin ylä- ja alareunoihin vielä aaltoilevan reunuksen.

Alpakkalankaa taisin näihin käyttää. Pipoon kului yksi vyyhti ja huiviin kaksi. Koko on molemmissa reilu, joten mahtuvat aivan varmasti tulevanakin talvena – mikäli sopivat edelleen tokaluokkalaisen neidin mieltymyksiin.

Palmikkokauluri

Palmikkokaulurin ohje löytyy Suuri Käsityö -lehden numerosta 10/2009. Tekele odotti (Äidille tuttuun tapaan) lankojen päättelyä yli kolme vuotta. Kuluvan vuoden helmikuussa sain muutamaminuuttisen urakoinnin viimein selätettyä... Huoh.

Patalappuja à la Carte, vol. 2

Lisää tuliaisia ystäville.

Lankana Novitan 7 veljestä, yläkuvassa tummanharmaa ja vaalea metsänvihreä, alakuvassa tumman- ja vaaleahkonharmaa. Hassua, miten valo ja tausta muokkaavat värivaikutelmaa.

Edellinen patalappupostaus löytyy täältä.

Ikkunaostoksilla

Melkoisen työntäyteinen vuosi takana, huomaan blogin päivitystiheyden perusteella. Kaikennäköistä Äiti on kaikessa hiljaisuudessa väkertänyt, mutta kuvien ottaminen ja niiden jälkikäsittely ovat osoittautuneet ylittämättömäksi kynnykseksi kiireen keskellä. Hiljaisuus päättyköön, mutta vielä toistaiseksi saatte tyytyä rakeisiin, aiföynillä räpsittyihin otoksiin. Aloitettakoon kuluvasta kesästä.

Purjehdusreissulta tarttui tänä vuonna mukaan hurmaava, säiden armoilla ollut vanha kuusiruutuinen ikkuna. 20 euroa siitä pulitin, kirppiksellä. Kotiin palattuamme poistin osittain rikkoutuneet ikkunalasit, kuurasin komeuden juuriharjalla ja yleispuhdistusaineella sekä kuivatin parvekkeella. Lahon hapertamaa alareunaa kuivasin vielä hiustenkuivaajalla ja ruiskutin hyönteismyrkkyä koloihin. Jäämme seuraamaan, löytyykö akkunasta elukoita tahi hometta...

Kun muutimme vuokra-asuntoomme 9 vuotta sitten, itkin likaisia ja rikkinäisiä tapetteja, jotka eivät millään tavoin vastanneet makuamme. Isännöitsijä kertoi, että varastossa oli kyllä valikoima sekalaisia tapetteja, jotka voisimme omatoimisesti vaihtaa edellisten tilalle. Kärsivällisyys ja aika riittivät tuolloin ainoastaan makuuhuoneen karseiden ruusutapettien vaihtoon. Olohuone ja työhuone saivat toistaiseksi jäädä, sillä emmehän tienneet, kuinka väliaikaiseksi asumisratkaisumme muodostuisi. No, tässä ollaan yhä, eikä muuttoa vielä ole tapahtunut.

Ei-minkään-värinen linoleumlattia on
oman lukunsa arvoinen murheenkryyni.

Ripustin oitis tänne muutettuamme olohuoneeseen kaksi bambuverhoa peittämään kaikkein kuluneinta seinää. Vuosia sitten olin jo heittämässä haalistuneita verhoja pihalle, mutta totesin kääntöpuolten olevan vielä uuden veroiset. Niinpä käänsin verhot, ja bambuseinä sai olla paikallaan lähes vuosikymmenen. (Kalustus on koostettu siitä, mitä on ollut tarjolla. Kuvassa näkyvä sohva ja sohvapöytä ovat pikkuveljeni vanhat, kirjahylly lapsuudenkodistani, samoin etualalla seisova piano. Nojatuolin dyykkasin oman pihan roskalavalta, turkoosin räsymaton on tehnyt isoäitini 50-luvulla ja pianonalusmaton puolestaan siippani isoäiti. Vinksallaan keikkuvan taulun on kehystänyt isäni Afrikasta tuodusta kankaasta. Ikeaa ovat ainoastaan vihreä matto, verhot, sohvapeitot sekä alennuksesta kympillä ostettu omituisen muotoinen rahi, jota lapset rakastavat. Cd-tornit siippa toi mukanaan, kun muutimme tänne yhdessä.)

Tuo kaamea tapettihan tuli toki esiin poistettuani näköesteen. Pelkän ikkunaruudukon varaan ei seinän peittämistä voinut jättää. Miten saisin katseen kiinnitettyä toisaalle tapetin mauttomasta kuvioinnista, tummista läiskistä ja vanhoista taulukoukkujen rei'istä? Suunnittelin aluksi retrokankaista ommeltua viirinauhaa, mutta ompelukone on tällä hetkellä työnnetty syrjään työhuoneenraivausoperaation vuoksi... Siispä väliaikaisratkaisu löytyi kirjaston poistokirjoista.

Perhoset valtasivat lähes koko seinän.

Viiden erilaisen perhosen kaavat kopioin kirjasta Olipa kerran housunpuntti (Laura Sinikka Wilhelm). Leikkelin karkeasti kuusi kirjansivua kerrallaan, joten perhosia syntyi yhteensä 30 kpl. Jokaisessa seinällä olevassa perhosessa on kaksi samanmuotoista paperia päällekkäin, pienillä tarratyynyillä kiinnitettyinä. Kokonaisuus ajaa asiansa – en huomaa likaläiskiä enää lainkaan.

Saapa tosin nähdä, kuinka kauan kestän uuden seinän kalpeutta, sillä olen mieltynyt värien sekamelskaan. Täytynee kiirehtiä työhuoneprojektia, jotta pääsen taas ompeluhommiin...